Robert Bunsen
Wikipedia
Robert Wilhelm Bunsen (31. maaliskuuta 1811 – 16. elokuuta 1899) oli saksalainen kemisti.
Hän opiskeli Göttingenin yliopistossa ja valmistui tohtoriksi 1830, 19-vuotiaana. Tämän jälkeen hän kiersi eri yliopistoja kolmen vuoden ajan. Hän palasi luennoijaksi Göttingeniin 1834 ja toimi professorina Kasselissa 1836–, Marburgissa 1841– ja Heidelbergissä 1852–1899.
Bunsen tutki mm. metallisuolojen liukoisuutta arseenihappoon (H3AsO4). Hän keksi rautaoksidihydraatin vastamyrkkynä arseenimyrkytykseen. Bunsen lähes kuoli kaksi kertaa arseenimyrkytykseen ja menetti toisen silmänsä räjähdyksessä.
Hän valmisti erilaisia kakodyylijohdannaisia [(CH3)2As2(CH3)2)], kuten kloridin, jodidin, fluorin ja syanidin. Tämä työ antoi vahvistusta Jöns Berzeliuksen radikaaliteorialle, jonka mukaan orgaanisessa kemiassa oli mahdollisuus samoihin yhdisteihin kuin epäorgaanisessa. Hän kehitti hiilielektrodin, jota voitiin käyttää platinan sijasta Groven kennossa. Tämän keksinnön avulla hän tuotti useita metalleja puhtaana elektrolyysin avulla.
Bunsen oli yksi valokemian pioneereja. Bunsen ja Gustav Kirchhoff kehittivät spektroskopiaa ja Bunsen löysi sen avulla kaksi uutta alkuainetta: rubidiumin ja cesiumin. Vuonna 1855 Bunsen viimeisteli Michael Faradayn keksimän polttimen, joka nykyisin tunnetaan bunsenlampun nimellä.
