Rigoberta Menchú
Wikipedia
Rigoberta Menchú Tum (s. 9. tammikuuta 1959, Chimel, Quich, Guatemala) on guatemalalainen Quiche-heimon maya-intiaani, joka voitti vuonna 1992 Nobelin rauhanpalkinnon. Menchú syntyi suureen perheeseen pienessä Chimelin kylässä. Hänen isänsä oli Vicente Menchú, yksi maan tunnetuimpia maatyöläisaktivisteja. Äiti Juana Tum oli kansanparantaja.
Jo lapsena Rigoberta oppi rakastamaan ja kunnioittamaan luontoa, samoin kuin oman alkuperäisheimonsa perinteitä ja yhteisöllistä elämää. Jo hyvin nuorena hän oppi tuntemaan myös sen epäoikeudenmukaisuuden ja äärimmäisen köyhyyden, jossa monet maya-intiaanit elävät.
Menchún elämäkerta julkaistiin vuonna 1983. "I, Rigoberta Menchú", nimisen kirjan haamukirjoitti antropologi Elisabeth Burgos (suom. "Minä, Rigoberta", Kääntöpiiri, 1990). Hän onkin Etelä-Amerikan tunnetuimpia aktivisteja. Hän on kamppalilut intiaanien oikeuksien puolesta ja vuonna 1992 hän onkin sanonut: "Jokaisella maailman kansalla on oikeus olemassaoloon. Emme saa unohtaa intiaanien oikeuksia Amerikan muinaisina isäntinä. Vuonna 1992 täytyisi lopultakin tunnustaa mantereemme kulttuurinen rikkaus ja intiaanien historialliset oikeudet".
Menchún tahto taistella intiaanien puolesta liittyy vahvasti hänen perheensä kokemiin vääryyksiin Guatemalassa tapahtuneissa intiaanivainoissa, jotka olivat voimakkaimmillaan 80- ja 90-luvulla. Hänen isänsä poltettiin elävältä Guatemalan Espanjan suurlähetystössä vuonna 1980 ja samana vuonna maan sotilaat kiduttivat äidin kuoliaaksi. Myös sisaruksista suurin osa menehtyi. Menchú on toiminut muun muassa CUC:ssa (Guatemalan maatyöläisten liitto), RUOG:ssa (Guatemalan yhtynyt oppositio) sekä WGIP:ssa (YK:n alkuperäiskansojen työryhmä).
Hän on Unescon hyvän tahdon lähettiläs. Hänet on myös maansa hallituksen hyvän tahdon lähettilääksi (2006).
