RAW

Wikipedia

RAW on valmistajakohtainen digikameran raakakuvan häviötön tiedostomuoto, mihin pikseleitä tallentuu yhtä monta kuin kameran kenno toistaa. Kuva tallentuu sellaisenaan ilman pakkaamista tai värikorjauksia, joita esimerkiksi JPEG:in kohdalla aina tehdään. Sen sijaan RAW:n mukaan tallentuu tieto kuvaushetkellä valittuna olleista säädöistä, jotka on mahdollista kumota ja muokata uudelleen kuvankäsittelyohjelmalla, minkä takia RAW:ia kutsutaan häviöttömäksi tiedostomuodoksi. Haluttujen säätöjen jälkeen RAW:sta voi tallentaa haluamansa muotoisen tiedoston, esimerkiksi JPEG:in. Häviöllisissä tiedostomuodoissa kuten JPEG, on muokattava jo kertaalleen peruuttamattomasti säädettyä ja vähemmän kuvainformaatiota sisältävää (pakattu tiedosto) kuvaa.

RAW-tiedostoille ei ole vakiintunutta teollisuusstandardia valmistajien kesken. Canonin RAW -tiedostoja ovat CIFF-tiedostomuotoa vastaava CRW ja TIFF-tiedostomuotoa vastaava CR2. Minoltalla on MRW, Nikonilla NEF ja Olympuksella ORF. Standardin puutteesta johtuen kuvankäsittelyohjelmat eivät välttämättä kykene avaamaan kaikkia RAW -tiedostoja.

BAY Casio
CR2 Canon
CRW Canon
DCR Kodak
DNG Hasselblad, Leica, Ricoh, Samsung
MRW Konica, Minolta
NEF Nikon
ORF Olympus
PEF Pentax
RAF Fujifilm
RAW Casio, Epson, Konica, Panasonic
RDC Rollei
SRF Sony
TIF Canon, Kodak
X3F Sigma

Pakkaamaton RAW-kuvatiedosto on noin kolme kertaa suurempi kuin kameran tekemä täysikokoinen pakattu JPEG-tiedosto. Jotkut digitaalikamerat tukevat katselukelpoisen kuvan tallentamista myös pakkaamattomaan TIFF-muotoon, joka voi olla RAW-kuvaakin isompi mutta ei yhtä käyttökelpoinen. Adobe on kehittänyt standardinomaisen valmistajariippumattoman ja rojaltivapaan DNG^[1]-tiedostomuodon, johon muut RAW-tiedostot saa muutettua häviöttömästi. Suoraan DNG-muotoisia tiedostoja tuottavia kameroita ovat Hasselblad H2D, Leica Digital-Modul-R, Ricoh GR Digital ja Samsung Pro 815.

Koska RAW-tiedostomuoto vaatii paljon enemmän tilaa kuin JPEG, kannattaa RAW:a käytettäessä käyttää tilavuudeltaan suurempia muistikortteja. Digitaalikameralle sopivien muistikorttien hintataso on (marraskuussa 2006) noin 40 euroa gigatavulta. Kahden tai neljän gigatavun muistikortit ovat usein suhteellisesti kalliimpia, joten valokuvaajalle kaksi tai neljä yhden gigatavun muistikorttia tulee suhteellisesti edullisemmaksi kuin yksi iso. Videokuvauksessa yksi suuri muistikortti on parempi, koska yksittäinen pieni muistikortti täyttyy "vaihtokuntoon" erittäin nopeasti ja aiheuttaa tauon kuvauksessa.