Rajakerros
Wikipedia
Rajakerros on fysiikan, varsinkin virtausdynamiikan termi, joka kuvaa nesteen tai kaasun kerrosta lähimpänä rajapintaa. Tunnetuimpia rajakerroksia ovat ohut (alle 0.01 mm) kerros ilmaa lentokoneen siiven pinnassa (ks. ilmanvastus), ja ilmakehän rajakerros, jota meteorologiassa kutsutaan myös planetaariseksi rajakerrokseksi tai yksinkertaisesti rajakerrokseksi.
Aerodynaamisen rajakerroksen havaitsi 1900-luvun alussa saksalainen fyysikko Ludwig Prandtl. Se on aerodynamiikan tärkeimpiä keksintöjä, sillä se selittää nesteen seassa uivan tai lentävän kappaleen kokeman vastuksen. Purjekoneiden ja liikennelentokoneiden suunnittelussa kiinnitetään paljon huomiota rajakerroksen optimointiin, jotta vastus saataisiin minimoitua. Ensinnäkin, rajakerros lisää kappaleen efektiivistä poikkipinta-alaa ja siten sen kokemaa vastusta. Toisekseen virtauksen shear siiven pinnalla aiheuttaa pintakitkaa.
Reynoldsin luku määrittää rajakerroksen ominaisuuksia.
Meren pintakerros, jossa havaitaan Ekmanin spiraali on myös rajakerros.
