Prakseologia

Wikipedia

Prakseologia on ihmisen toiminnan tieteellistä tutkimusta. Termiä käytti Alfred Espinas vuonna 1890 (ks. aikakauskirjassa Revue philosophique (15. vuosikerta, numero 30) julkaistu artikkeli Les Origines de la technologie, sivut 114-115 ja vuonna 1897 julkaistu samanniminen Espinasin kirja) mutta yleisemmin termi liitetään Ludwig von Misesiin ja häntä seuranneeseen Itävaltalaiseen taloustieteeseen.

Mises yritti löytää taloustieteiden käsitteellisen lähtökohdan prakseologialla. Klassisen taloustieteen edustajien tavoin hän hylkäsi tarkkailun taloustieteellisen analyysin lähtökohtana, vedoten ihmisten toiminnan olevan liian monimutkaista minkäänlaiselle osiin jakamiselle ja liian itsetietoista, jottei yksistään tarkkailu vaikuttaisi toimintaan. Ihmisen toiminnan tarkkailu tai tilastollisten faktojen erottelu olisi aina ylimalkaista unohdettujen muuttujien takia, toisin kuin luonnontieteissä.

Jotta välttyisimme historiallisen ja tilastollisen analyysin subjektiiviselta luonteelta, Mises ehdottaa, että keskittyisimme ihmisen toiminnan logiikkaan. Koko argumentti liittyy laajempaan kiistaan, ks. methodenstreit.

Prakseologiasta Mises päättelee, että kaikki ihmisen tietoinen toiminta tähtää hänen tyytyväisyytensä parantamiseen. Eritoten hän painotti, ettei prakseologiaa kiinnosta henkilön subjektiivinen näkemys toivotusta lopputuloksesta, vaan toimenpiteet joihin hän ryhtyy. Henkilö parantaa tyytyväisyyttään poistamalla epäonnellisuuden lähteen. Koska tulevaisuus on epävarma, jokainen toimenpide on spekulatiivinen.

Toimivaksi henkilöksi prakseologia kelpuuttaa kenet tahansa, kuka kykenee loogiseen päättelyyn. Muutoin prakseologia palaisi behavioristiseen ihmiskuvaan, jossa organismi reagoi ärsykkeisiin vaistonvaraisesti. Yhtä lailla henkilön tulee uskoa, että hänellä on jonkinlainen epäonnellisuuden lähde, jonka hän voi poistaa, jotta hän toimii.

"Action is will put into operation and transformed into an agency, is aiming at ends and goals, is the ego's meaningful response to stimuli and to the conditions of its environment, is a person's conscious adjustment to the state of the universe that determines his life."

Mises tuli myös lopputulokseen, että ihminen tekee päätöksiä järjestelmällisesti sarjassa. Mieli pystyy käsittelemään tehtäviä vain yksi kerrallaan. Vaikka se kykenisikin ratkomaan tehtäviä nopeasti, se ratkoo niitä peräkkäin. Ihminen aloittaa siis polttavimmasta tarpeestaan ja jatkaa vähemmän tärkeisiin.

Ratkaistuaan tärkeimmän ongelmansa henkilö jatkaa toisiksi tärkeimpään, ja niin edespäin. Tosiasiassa toisiksi tärkein tehtävä on aina vähemmän tärkeä kuin tärkein, joten tehtävä tehtävältä hyöty laskee. Tämä on laskevan rajahyödyn käsite.

Ihmisyhteisössä suuri osa toiminnasta on vapaaehtoisia vaihtokauppoja, joissa henkilö pitää toisen henkilön omistusta omaansa arvokkaampana, ja päinvastoin. Tämä prakseologian osa-alue on nimeltään katallaktiikka, ja liittyy käytännönläheisemmin markkinatalouteen ja taloustieteisiin.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Esipuhe von Misesin epistemological problems of economy -kirjaan