Paukkupatruuna

Wikipedia

Paukkupatruunoita käytetään tavallisimmin sota- tai ammuntaharjoituksissa, joissa oikeita luoteja ei voida tai haluta käyttää sekä lähtömerkin antamiseen esimerkiksi urheilukisoissa.

Sivilikäytössä yleisin ratkaisu on suustaan tähtimäisesti supistettu luodittamaton metallihylsy, jonka supistus aukeaa ammuttaessa. Näiden lisäksi on olemassa myös muovihylsyisiä malleja, joissa luotiosa halkeaa ammuttaessa.

Asevoimien, poliisin tai muun viranomaisen harjoituksissa käytetään hajoavalla puu- tai muoviluodilla varustettuja patruunoita. Ammuttaessa puu- tai muoviluotisia paukkupatruunoita rynnäkkökiväärillä tai muulla automaattiaseella aseen piipussa käytetään sysäyksenvahvistinta, joka hajottaa luodin sekä varmistaa aseen toiminnan kannalta riittävän korkean kaasunpaineen. Sysäyksenvahvistajan sijaan voidaan käyttää paukkupatruunapiippua kuten Suomi-KP:ssa tai elokuvissa käytettävissä ampuma-aseissa.

Paukkupatruunoita voidaan käyttää myös taistelutehtävissä harhauttamistarkoituksessa tai ihmishenkien säästämiseksi. Esimerkiksi saksalaiset erikoisjoukot vapauttivat vuonna 1977 Mogadishuun kaapatun Lufthansan lentokoneen kaikki 86 matkustajaa taktiikalla, jossa paukkupatruunoilla oli merkittävä osa: joukot asettivat operaation alussa kaksi sotilasta matkustamon osastojen väliin kilveksi tulittamaan paukkupatruunoilla kaappareita. Näin sekä terroristit että matkustajat saatiin suojautumaan vahingoittumattomina ja vapaan tulenkäytön vuoksi tehokkaammin kuin tavallisia ammuksia käyttäen. Kaikki kaapparit, kolme palestiinalaisterroristia, saivat myöhemmin operaation aikana surmansa.

[muokkaa] Aiheesta muualla

7,62 x 25 mm Tokarev M1930 paukkupatruunoita [1] [2]
Carl Gustaf M / 45 konepistoolin lippaita ja paukkupatruunapiippu sysäyksenvahvistimineen [3]
Sysäyksenvahvistimella varustettu Rk 95 TP [4]