Partitiivi

Wikipedia

Partitiivi on itämerensuomalaisille kielille tyypillinen sijamuoto. Sillä ilmaistaan partiaalista eli osaobjektia tai imperfektiivistä aspektia: toiminta ei koske koko objektia tai sen kohdetta ei ole rajattu (syön leipää = määräämättömän osan leivästä), toimintaa ei saateta loppuun tai se ei ylipäätään tapahdu (en osta autoa), tai toiminta on inherentisti imperfektiivistä, ts. se ei voi johtaa konkreettiseen tulokseen tai muutokseen kohteen tilassa, joten tiettyjen verbien objekti on aina partitiivissa (katselen televisiota, rakastan sinua).

Itämerensuomalaisissa kielissä partitiivi on tyypillisesti myös prepositioiden pääsanan sijamuoto (ennen kesää, ympäri korvia).

Suomessa partitiivi on laajentanut tehtäviään yleiseksi epämääräisyyden tai rajaamattoman määrän ilmaisimeksi. Ns. eksistentiaalilauseissa myös kieliopillinen subjekti voi olla partitiivissa: Autoja seisoo pihalla.

Partitiivin tunnus on suomessa a, ä, ta, tä. Se on alkuaan ollut erosijan, ns. separatiivin pääte. Vanha paikallissijamerkitys näkyy yhä esim. adverbeissa ulkoa, kotoa. Tästä syystä partitiivi luetaan joskus ns. yleisiin paikallissijoihin.

Samantapaisia kehityksiä erosijaisuudesta ("jostakin pois") osaobjektin tai rajaamattoman määrän ilmaisutavaksi tunnetaan muissakin kielissä, esim. ranskan de-preposition käytössä: Je mange du pain 'syön leipää'.

Suomen kielessä partitiivilla on varsin monitahoinen käyttöala, mikä tuottaa vaikeuksia kielenoppijoille. Partitiivin käyttöä on tutkinut erityisesti professori Terho Itkonen.

Esimerkkejä partitiivin käytöstä:

• Kielteisen tai epäilevän lauseen objektina: En näe sinua. Etkö syö tätä voileipää? Tuskin jaksat lukea näin paksua kirjaa. Mahtaako hän edes avata kirjettäsi?
• Objektin sijana, kun tulosta ei synny tai siitä ei tiedetä: Etsin kenkiä sängyn alta. (Jos tiedän, ttä ne ovat siellä ja tulos siis syntyy, etsin kengät sängyn alta.)
• Objektina, kun verbistä ei voi syntyä tulosta, esim. tunneverbit: Rakastan sinua. Inhoan matematiikkaa. Katselen televisiota. Silitän kissaa. (Huom. merkitys muuttuu jos silitän vaikkapa paidan.)
• Osaobjektin sijana: Syön ruokaa. Luen kirjaa.
• Eksistentiaalilauseen subjektina: Kattilassa on vettä. Rahaa on kadonnut kassasta. Isää ei enää ole.
• Predikatiivina osoittamassa, että jokin on jotain kauttaaltaan: Olkaamme ystäviä! He ovat sisaruksia. Vesi on kylmää. Tämä on inhottavaa!
• Määrää ilmaisevan sanan tai lukusanan jälkeen: paljon makkaraa, valtavasti ihmisiä, joukko hulttioita, hiukan voita, liikaa suolaa, täynnä vettä, kilo jauhoja, kuppi kahvia, kolme henkeä, seitsemän veljestä, pari kappaletta
• Ilmaisemassa paikkaa: kaukaa, kauempaa, ulkoa, kotoa, vastapäätä
• Syytä ilmaisemassa: Hän kuoli vanhuuttaan. Hän teki sen hyvän hyvyyttään. Mitä se sinulle kuuluu? Hittoako minä siitä välitän? Mitäs menit?
• Ilmaisemassa tapaa: hiljaa, hiljempaa, tasajalkaa, salaa, suoraa päätä, täyttä ravia
• Ilmaisemassa aikaa, lähinnä sanonnoissa: Se on jo aikaa kuollut. Nykyään, tätä nykyä, tuota pikaa
• Ilmaisemassa suhdetta: Vesi ulottui poikaa polviin. Olen sinua pitempi. Ei siitä tule hullua hurskaammaksi. Kaikkia muita ovelampi. Viimeistä edellinen.
• Preposition jälkeen: keskellä kaupunkia, ympäri huonetta, ennen Kristuksen syntymää.
• Joskus myös ennen postpositiota: Päivää ennen hänen kuolemaansa. Viittä vaille kuusi. Tietä pitkin.
• Pronominiin liittyen sanontatavoissa: sillä aikaa, tällä kertaa, tällä tapaa, samalla kertaa
• Partitivus absolutus, irrallinen partitiivi: Älä puhu ruokaa suussa. Ei ole kiva kävellä kiviä kengässä.
• Muita: tottahan toki, näköjään, vähintään, ylipäätään.
• Irrallisissa sanonnoissa: Voi sitä pikku ressukkaa! Hyi sinua! Tuuti lasta.