Paramedikalisaatio

Wikipedia

Paramedikalisaatio merkitsee lääketiedeinstituution ulkopuolisten hoitomenetelmien vahvistumista. Paramedikalisaatio ja lääketieteen vahvistuminen (medikalisaatio) ovat tavallaan vastakkaisia trendejä, mutta ne ovat edenneet rinnakkain. Molemmat lujittavat ihmisten kiinnostusta omaan terveyteen.

Ei ole aivan yksiselitteistä jakoa viralliseen lääketieteelliseen hoitokäytäntöön ja sen vaihtoehtoihin. Esimerkiksi akupunktuuria ei voi kiistattomasti luokittaa kumpaankaan kategoriaan; samoin on laita erilaisten vitamiinien ja hivenaineiden käytön.

Vielä 1960-luvulla lääketieteellinen lääkintä vaikutti Suomessa ylivoimaiselta verrattuna vaihtoehtoihinsa. Vaihtoehtolääkintä on ollut jo kauan suosiossa mm. Yhdysvalloissa ja useimmissa Länsi-Euroopan maissa. 1980-luvulta lähtien vaihtoehtolääkinnät markkinat ovat Suomessakin paisuneet erittäin nopeasti. Osa vaihtoehtohoitojen käytöstä on kyselytutkimusten mukaan aiheutunut lääketieteen vastaisista asenteista, mutta useimmat käyttäjät kokevat täydentävänsä lääketieteen mahdollisuuksia.

Yleisimmin käytettyjä hoitomuotoja Suomessa ovat fyysiset hoidot: hieronta ja muut manipulatiiviset hoidot, fysikaaliset hoidot ja luontaislääkkeet. Harvinaisimmasta päästä ovat parapsykologiset hoidot. Suomessa vaihtoehtolääkinnän profiili on erilainen kuin muualla Euroopassa, jossa ovat korostuneet homeopatia, akupunktio ja manuaaliset hoidot. Kuppaus on muualta lähes kadonnut.

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Lauerma, Hannu (2006). Usko, toivo ja huijaus. Helsinki: Duodecim. ISBN 951-656-201-9