Osmo Laakso

Wikipedia

Osmo Tapio Laakso (s. 11. toukokuuta 1916, Hämeenlinna – k. 10. marraskuuta 2004, Hämeenlinna) oli Mannerheim-ristin ritari n:o 61. Hän oli sotilasarvoltaan majuri ja koulutukseltaan varatuomari.

Sisällysluettelo

1 Elämä
2 Sota
3 Mannerheim-risti
4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämä

Koulunsa Osmo Laakso kävi Hämeenlinnan lyseossa, jonka oppilaista kaksi muutakin , vänrikki Torsten Koskinen ja luutnantti Esko Kausti saivat Mannerheim-ristin. Laakso liittyi Hämeenlinnan suojeluskuntaan 1931.

Sodan jälkeen Laakso toimi yhtyneiden Paperitehtaiden sosiaalipäällikkönä Simpeleellä. Tämän jälkeen hän jatkoi oikeustieteen opintojaan Helsingin yliopistossa. Hämeen lääninhallituksen esittelijänä ja tarkastajana hän toimi suoritettuaan ylemmän oikeustutkinnon. Tämän jälkeen oli vuorossa ura Hämeenlinnan raastuvanoikeudessa, jossa hän toimi kaupunginviskaalina, oikeusneuvosmiehenä ja vuosina 1976―1979 pormestarina.

Varatuomari Osmo Laakso otti osaa myös kotikaupunkinsa yhteiskunnalliseen elämään toimien kaupunginvaltuustossa sekä useissa lautakunnissa ja johtokunnissa. Pitkän uran hän teki myös paikallisen säästöpankin luottamustoimissa.

[muokkaa] Sota

Talvisodassa Laakso taisteli kenttätykistörykmentti 8:ssa Karjalankannaksella Sakkolassa Suvannon rannalla.

Jatkosodassa hän toimi tulenjohtajana ja patterin päällikkönä Erillinen Raskas Patteristo 24:ssä. Ylennettiin kapteeniksi 1942.

Luutnanttina Laakso osallistui heinäkuussa 1941 Palaslahden taisteluun tykistön tulenjohtajana. Jalkaväkikärjen mukana liikkuessaan hän havaitsi selustaan jääneet viholliset, ja muutaman lähimmän miehensä kanssa hän tuhosi havaitsemansa uhan. Tämä taistelu oli keskeinen peruste Mannerheim-ristin myöntämiselle.

Syvärillä lokakuussa 1941 Osmo Laakso kävi vihollisen puolella lokakuun alussa 1941. Vierailunsa aikana hän muutaman miehensä avustuksella tuhosi suorasuuntaustykin.

Säntämän kannaksella elokuussa 1941 Laakso haavoittui ensimmäisen kerran. Hän sai päähänsä kaksi luotia, kun satapäinen vihollisjoukko väijyi hänen autoaan. Puoliaan hän piti lopussa vain pistooliinsa turvautuen, kunnes tulenjohtue ehti paikalle ja löysi Laakson tajuttomana. Taistelupaikalle jäi 80 vihollisen ruumista.

Keväällä 1942 Laakso kunnostautui etulinjassa Syvärillä, kun vihollinen teki Shemenskin lohkolla rajun läpimurtoyrityksen

Toisen kerran kapteeni Laakso haavoittui juhannusaattona 1944 kun hänen kokoamansa taistelukykyinen osasto eteni rohkeasti kohti Laatokan rintamaa. Lisäksi hän johti 1944 mm. Tuulosjoella vastahyökkäyksiä ja hänet määrättiin patteristonkomentajaksi.

Laakso sai ansioistaan sodan aikana myös Saksan Rautaristin ja siviilissä hänet 1954 ylennettiin majuriksi

Varatuomari Laakso oli mm. kanta-Hämeen sotilaspoikien perinnekillan kunniajäsen.

[muokkaa] Mannerheim-risti

Osmo Laakso oli ensimmäinen viidestä tykistön Mannerheim-ristin ritarista 19. toukokuuta 1942 ja järjestyksessä kaikkiaan 61. Mannerheim-ritari. Laakson ritariuden perusteet löytyvät Pajalahden taistelusta 19. heinäkuuta 1941.

Siviilissä Laakso lakimiehenä kirjoitti Mannerheim-ristin ritarien säätiön säännöt, jotka velvoittavat jatkamaan Ritarisäätiön toimintaa vielä viimeisenkin ritarin kuoltua. Säätiössä hän toimi valtuuskunnan jäsenenä vuodesta 1954 lähtien ja oli sen varapuheenjohtaja vuodesta 1988.

Muista ritareista ja yleisestä perinteestä poiketen Laakso saavutuksistaan vaatimattomana halusi tulla haudatuksi ilman sotilaallisia kunnianosoituksia.