Optinen lennätin
Wikipedia
Nimitystä lennätin käytetään eräistä laitteista, joilla tekstimuotoinen viesti voidaan välittää siirtämättä alkuperäistekstiä fyysisesti. Optisia lennättimiä ovat esimerkiksi semaforit eli opastimet, signaaliliput, savumerkit, merkkitulet ja majakat.
Optinen lennätin oli sähköisen lennättimen edeltäjä. Se oli nopeampi tapa viestiä pitkien matkojen päähän kuin esimerkiksi hevosella matkaava kuriiri. Optisen lennättimen kuljettaman viestin suurinta etäisyyttä rajoittavat maantiede, maaston muodot, sää sekä ihmissilmän havainnointikyky. Käytännössä suurin osa optisista lennättimistä oli ketjutettu, jotta viesti voitiin toimittaa pidemmälle.
Kiinassa on historian saatossa käytetty savumerkkejä viestittämiseen sota-aikana.
Ajanlaskun alun aikoihin Rooman valtakunnan reunoilla, etenkin pohjoisessa, oli Limes-rajojen osana ketjuja vartiotorneja, jotka viestittivät toisilleen auringonvaloa heijastavilla peileillä.
Suomessa arvellaan esihistoriallisina aikoina ja historiallisen ajan taitteessa mäille sijoitettujen muinaislinnojen toimineen ajoittain vartiopaikkoina, joilta lähetettiin savumerkkejä lähiseutujen väestöille ja toisille linnoille varoittaen uhkaavasta vihollisesta.
1700-luvun Ranskassa oli toimiva optinen lennätinverkko. Ranskan vallankumouksen aikoihin ranskalainen keksijä Claude Chappe (1763 - 1805), sai vakuutettua viranomaiset rakentamaan valtaisan verkon suurimpien kaupunkien välille. Lennätintä käytettiin armeijan ja valtion tiedonvälitykseen aina 1850-luvulle saakka.
1800-luvulla Englantiin rakennettiin signaalilipuilla optinen lennätinverkko varoittamaan Lontoota Ranskan hyökkäyksestä. Ketju kulki Lontoon Whitehallista Portsmouthiin Englannin kanaalilla. Tämän seurauksena alueella on useita paikkoja, joita kutsutaan edelleen nimellä Telegraph Hill, lennätinkukkula.
1850-luvulla Yhdysvaltain armeijan majuri Albert J. Myer kehitti järjestelmän, jossa heilutettiin lippua (soihtua tai lyhtyä yöllä) oikealle ja vasemmalle, samaan tapaan kuin pisteet ja viivat Morsen aakkosissa. Tämä lippujärjestelmä oli helpommin liikuteltavissa kuin kiinteisiin alustoihin perustuneet järjestelmät, ja sitä käyttivätkin Yhdysvaltain sisällissodan molemmat osapuolet.
