NOFX
Wikipedia
| NOFX | |
|---|---|
| Toiminnassa | 1983 – |
| Kotipaikka | California, Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Tyylilaji | Ska / Punk rock |
| Levy-yhtiö | Epitaph Records / Fat Wreck Chords |
| Jäsenet | Fat Mike El Hefe Eric Melvin Erik Sandin |
 |
Tämän artikkelin tai osion kieliasua on pyydetty parannettavaksi. |
| Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
{{{toive}}}
NOFX on yhdysvaltalainen punk-bändi, joka sai alkunsa vuonna 1983 Los Angelesissa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
NOFX perustettiin vuonna 1983 Los Angelesissa ja sen perustivat Eric Melvin (kitara) ja hänen kaverinsa nimeltään Dillon (rummut). Dillon tunsi myös yhden basistin, Miken (Fat Mike), joka soitti silloin bassoa bändissä nimeltä False Alarm. Mukaan otettiin myös Ericin ja Dillonin tuttu Steve, joka asui Orange Countyssä. Niin he sopivat ensimmäisistä harjoituksista. Mike oli suuri Misfits-fani. Mike oli kirjoittanut muutamia kappaleita ja Eric oli tehnyt kappaleen nimeltään Take Part. Se kuulosti kauhealta Minor Threatin versiolta Monkeesin Stepping Stonesta. Steve ei tullut ensimmäisiin harjoituksiin koska hänellä ei ollut kyytiä treenikämpälle O.C:sta. Ensimmäisten harjoitusten jälkeen Dillon erosi bändistä ja Mike kutsui mukaan rumpali Erik Sandinin, jolla oli myös oma bändi Caustic Cause. Mike ja Erik tapasivat pari vuotta aiemmin skeitatessa. Mike oli pyytänyt Erikiä myös edelliseen bändiinsä, mutta Erikin äiti ei päästänyt häntä silloin, koska hänellä ei ollut vielä ajokorttia. NOFX oli periaatteessa neljän hengen bändi, mutta Steve ei ollut päässyt vielä yksiinkään harjoituksiin.
Eric ja Mike oleskelivat Miken luona kuunnellen kaikkia tämän punk-levyjä. He koettivat keksiä hyvää nimeä bändille. Eric keksi nimen NoFX, joka valittiin bändin nimeksi. Yhtyeen nimen katsotaan juontavan juurensa Bostonilaisen hardcoreyhtyeen, Negative FX:n nimestä.
Ensimmäinen keikka oli klubilla nimeltä Cathay de Grande. Tiistaisiin siellä esiintyi uusia bändejä. Bändiläisten kavereilla oli bändi nimeltään Justice League, ja he esiintyivät klubilla tiistaina. NOFX kysyi voisivatko he soittaa Justice Leaguen kamoilla heidän jälkeen. Ekalla keikalla mukana olivat Mike, Eric ja Erik. He soittivat neljä kappaletta, kaikki jotka osasivat. Kun Steve kuuli että muut olivat soittaneet ilman häntä, hän erosi bändistä, jossa ei oikeastaan koskaan ollut soittanut. Vuosien jälkeen Justice Leaguen soittajat sanoivat että se oli NOFX:n paras keikka. Mike ja Eric aikoivat jakaa laulamisen, mutta Eric osasi juuri ja juuri soittaa kitaraa, joten näin Mikestä tuli myös laulaja.
Ensimmäinen levytys oli kasetti. Kasetin kustanti Don Bolles sitä vastaan, että soittajat täyttivät hänen autonsa tankin. Niin NOFX rupesi jakamaan mainoksia, joissa oli tiedot sitä miten lähettää kasetti NOFX:lle jotta he kopioisivat siihen musiikkinsa.
NOFX sai kirjeitä ihmisiltä jotka olivat ostaneet heidän demonsa. Kaveri nimeltä Brad kirjoitti Boisesta. Hän maksaisi 200 dollaria keikasta autotallissa. Pojat rupesivat soittelemaan ja kyselemään keikkoja Ashlandista, Portlandista, Renosta ja Oregonista. Keikkabussina toimi Ericin vanhempien auto, josta Eric oli vähän aiemmin hajottanut sivulasin. Niin he heittivät vahvistimensa peräkonttiin ja lähtivät kohti Renoa. Pojat yöpyivät paikallisen kaverin luona, mutta hän ei sallinut tyttöjä taloon. Kuitenkin yöllä yksi tyttö hiipi taloon. Aamulla tämä kaveri löysi tytön alushousut, suuttui ja heitti NOFX:n pihalle. Boisessa NOFX soitti Bradin autotallissa. Brad oli tehnyt mainoksia ja paikalla olivat kaikki Boisen punkkarit. Keikan loputtua Brad antoi pojille 50 dollaria ja pahoitteli loppuja rahoja, sillä hänen rahatilanne oli huono. NOFX:n kiertue jatkui keikalla Portlandissa klubilla nimeltä Satyricon. Siellä soitti myös bändi nimeltä Oily Bloodmen. Yhtyeen laulaja, Rich antoi NOFX:n pojille yöpymispaikan. Kun bändi saapui paikalle alkoi Rich kertoa juttuja hulluista pikkupojista baseballmailojen kanssa. Erikiä rupesi pelottamaan niin, että hän päätti viettää yön autossa. Lopulta Richistä tuli NOFX:n hyvä kaveri. Ashlandissa NOFX soitti Society Threat nimisen bändin kanssa. Paikaalle tulivat kaikki Ashlandin 40 punkkaria ja keikan jälkeen kaikki lähtivät jonkun kotiin bileisiin. Se oli kiertueen viimeinen keikka ja paluumatkalla pojat pysähtyivät vielä San Franciscossa. Siellä poliisi valitti heille pysäköinnistä mutta ei antanut sakkoja koska pojat olivat ensimmäistä kertaa ”Friscossa”.
Erik ei päässyt kiertueelle vuonna 1985 koska hän muutti Santa Barbaraan. Paikalle otettiin paikallinen Scott.
Mike myi vanhan autonsa ja osti Dodge-pakettiauton. ”Uusi” Dodge hajosi matkan aikana lukemattomia kertoja. Kaikki paitsi kori piti vaihtaa. Auton kyljessä ollut valtava NOFX- graffiitti kiinnitti poliisin huomion, ja niinpä poliisit pysäyttivät reissulaiset vähän väliä. Keikkapaikkoja ei ollut paljoa, piti soittaa kellareissa yms. Keikan jälkeen pojat viettivät seuraavan viikon keikan järjestäjän luona. Mike varasi koko kesän täyteen autotalli- ja kellarikeikkoja. Rahaa yhdestä keikasta tuli noin 60 dollaria.
Scott muutti San Diegoon ja hänen tilalleen tuli uusi rumpali, Scott Aldahl. NOFX etsi myös laulajaa, mukaan tuli Dave Allen. Kokoonpano kesti 2 viikkoa.
NOFX lähti kiertueelle Entropyn kanssa kiertäen lounais-USA:a. He soittivat myös muutamia keikkoja Scared Straightin ja Grimin kanssa. Mukana bussissa olivat myös tyttöystävät ja bändärit, yhteensä 12 henkilöä. NOFX esiintyi uutenavuotena Dallasissa. Kesken keikan Ericille tuli tappelua erään skinin kanssa. Se oli sen kiertueen loppu.
Kiertueen jälkeen Mike muutti San Franciscoon mennäkseen kouluun. Dave, joka oli ollut laulajana, kuoli autokolarissa oltuaan bändissä vain pari kuukautta. Scott erosi bändistä. Erik oli vieläkin Santa Barbarassa ja Eric rupesi neuvottelemaan tämän paluusta bändiin. Lopulta Eric muutti Santa Barbaraan. Mike jatkoi bändissä, mutta nyt kun heitä oli kolme, he tarvitsivat kakkoskitaristin. Tähän paikkaan he hankkivat Dave Casillasin, joka oli soittanut ennen bändissä nimeltä Rat Pack sekä joissain Oxnardin alueen bändeissä. Tällä kokoonpanolla he tekivät kaksi kiertuetta USA:ssa ja menivät ensimmäiselle Euroopan kiertueelleen sekä tekivät Liberal Animation LP:n ja ensimmäisen version S/M Airlinesistä, joka oli pulitettu Drowning Rosesin kanssa ja tehty 7” levylle.
NOFX oli USA:n kiertueella itärannikolla kun Mike soitti keikka-agentille, jonka he olivat tavanneet pari kuukautta aikaisemmin, Saksaan. Agentti oli varannut kiertueen Adolescents-nimiselle bändille, mutta he peruuttivat viime hetkellä. Drowning Roses, joka oli saksalainen, oli myös mukana kiertueella. Vaikka NOFX ei ollut läheskään yhtä suosittu kuin Adolescents, he halusivat silti jonkun USAlaisen bändin ja NOFX oli sopivin. Juuri ennen kuin NOFX lähti USA:sta, Dave Casillas jutui onnettomuuteen, mutta selvisi vähin vammoin.
Dave Casillas erosi bändistä, koska hän oli enemmän kaveri, joka haluaa parhaat kännit ja juhlia kuin soittaja, joka muistaa kaikki NOFX:n kappaleet.
Steve Kidwiller liittyi bändiin, koska kitaristista oli taas pulaa. Hän oli Ericin tutun tuttu. Hänellä oli pitkä tukka, mitä Mike inhosi. He tekivät S/M Airlinesin lopullisen version. Ennen kuin levy ilmestyi, he tekivät kiertueen USAan ja Kanadaan. Parin kuukauden päästä he palasivat ja tekivät puolentoista kuukauden kiertueen Eurooppaan. Kun he palasivat, he levyttivät Ribbedin. He piirsivät siihen kansia ja keksivät nimeä kun Stevellä välhätti: V***T! Pistetään kanteen valtavan kondomin kuva!”. Sen jälkeen he lähtivät USAn kiertueelle ja taas Eurooppaan ”oikeiden bändien” kuten Bad Religionin, The Leaving Trainsin ja Mudhoneyn kanssa.
Steve ja Eric olivat Burbank Bar-B-Qessa kun Steve ilmoitti, että hän jättää bändin. Hän halusi vain pitää taukoa, ei mitään henkilökohtaista.
Taas oli puute kitaristista. NOFX meni San Franciscoon harjoittelemaan ja etsimään uutta kitaristia. Ericin kaverilla Robilla oli kitara ja niinpä Eric kysyi häntä bändiin. Erikillä oli Aron niminen kaveri, joka soitti Crystal Sprehe nimisessä bändissä. Myös kaveri nimeltä Kevin, joka oli Las Vegasista, halusi koittaa. Aron oli todella hyvä kitaran soittaja, hän soitti myös trumpettia ja oli myös erittäin hauska. Ainoa ongelma oli että bändissä olivat jo Eric ja Erik, Aron olisi sekoittanut kaikkien nimet. Myös Rob yritti, mutta Aron oli paras. Hänelle piti siis antaa lempinimi. Tuo nimi on El Heffe, koska hän on bändin paras soittaja.
[muokkaa] Kokoonpano
[muokkaa] 1983
- Erik Sandin - rummut
- Eric Melvin - kitara
- Fat Mike - basso, vokaalit
[muokkaa] 1985
- Scott Sellers - rummut
- Eric Melvin - kitara
- Fat Mike - basso, vokaalit
[muokkaa] 1986 (6 kuukautta)
- Scott Aldahl - rummut
- Dave Allen - vokaalit
- Eric Melvin - kitara
- Fat Mike - basso
[muokkaa] 1986
- Erik Sandin - rummut
- Eric Melvin - kitara
- Fat Mike - basso, vokaalit
- Dave Casillas - kitara
[muokkaa] 1989
- Erik Sandin - rummut
- Eric Melvin - kitara
- Fat Mike - basso
- Steve Kidwiller - kitara
[muokkaa] 1991
- Erik Sandin - rummut
- Eric Melvin - kitara, harmonikka, vokaalit
- Fat Mike - basso, vokaalit
- El Hefe - kitara, trumpetti, vokaalit
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Studioalbumit
- Liberal Animation - 1988 (uusiojulkaisu CD:llä 1991)
- S&M Airlines - 1989
- Ribbed - 1991
- White Trash, Two Heebs And A Bean - 1992
- Punk In Drublic - 1994
- Heavy Petting Zoo - 1994
- So Long And Thanks For All The Shoes - 1997
- Pump Up The Valuum - 2000
- War On Errorism - 2003
- Wolves In Wolves' Clothing - 2006
[muokkaa] Live-albumit
- I Heard They Suck Live!! - 1995
[muokkaa] EP:t
- NOFX - 1985
- So What If We're On Mystic - 1986
- The P.M.R.C. Can Suck On This! - 1987
- Split with Drowning Roses - 1988
- The Longest Line - 1992
- Liza And Louise - 1992
- Don't Call Me WHite - 1994
- Leave It Alone - 1995
- HOFX - 1995
- Fuck The Kids - 1996
- All Of Me - 1996
- The Decline - 1999
- Timmy The Turtle - 1999
- Louise And Liza - 1999
- Bottles To The Ground - 2000
- Pods And Gods - 2000
- Fat Club 7 - 2001
- Surfer - 2001
- Regaining Unconsciousness - 2003
- 13 Stitches - 2003
- 7" of the Month Club - 2005/2006
- Never Trust A Hippy - 2006
[muokkaa] Kokoelmat
- Maximum Rocknroll - 1992
- 45 Or 46 Songs That Weren't Good Enough To Go On Our Other Records - 2002, tuplalevy
- 22 Songs That Weren't Good Enough To Go On Our Other Records - 2002, rajoitettu julkaisu keltaisella vinyylillä
- The Greatest Songs Ever Written (By Us!) - 2004
