Metronomi

Wikipedia

Metronomi ja kitara

Metronomi (kreik. metronomos = tahdinmittaaja), lyh. M.M. tai M., on soitettaessa käytetty sähköinen tai mekaaninen apuväline, joka tikittää, naksahtaa tai tuottaa jonkin muun äänimerkin määrättyyn tahtiin. Se on siis eräänlainen tahtimittari, jonka tarkoitus on helpottaa soittajan pysymistä oikeassa tahdissa.

Dietrich Nikolaus Winkel keksi metronomin Amsterdamissa vuonna 1812. Johann Mälzel kopioi useita Winkelin ideoista ja sai patentin kannettavaan metronomiin vuonna 1816. Ludwig van Beethoven oli ensimmäinen tunnettu säveltäjä, joka teki metronomimerkintöjä sävellyksiinsä.

Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta metronomi.

[muokkaa] Lähteet

• Ravila, Paavo et al. 1963. Otavan iso tietosanakirja, Encyclopaedia Fennica. Keuruu: Otava.
• Korhonen, Kimmo. 2002. Andante - Klassisen musiikin tietosanakirja. Porvoo: WS Bookwell Oy.
• Hendell-Auterinen, Lauri, Jääskeläinen, Mauno. 1948. Sivistyssanakirja. Helsinki: Otava.
• http://www.britannica.com/eb/article-9052359/metronome

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.