Marc Crawford
Wikipedia
Marc Crawford (s. 13. helmikuuta 1961, Belleville, Ontario) on kanadalainen jääkiekkovalmentaja ja entinen ammattilaisjääkiekkoilija, pelipaikaltaan vasen laitahyökkääjä.
Ennen uraansa ammattilaisena Crawford kiekkoili vuodet 1978-1981 Cornwall Roaylsin riveissä QMJHL:ssä. Hän oli voittamassa seurassa kahta QMJHL-mestaruutta ja kahta Kanadan pääjunioriliigojen mestaruutta (Memorial Cup), vuosina 1980 ja 1981. Hänen pisteiden valossa paras juniorikautensa oli kausi 1980-81, jolla hän iski 63:ssa runkosarjaottelussa tehot 42 maalia ja 57 syöttöpistettä ollen seuransa kolmanneksi paras pistemies Dale Hawerchukin ja Scott Arnielin jälkeen. NHL-varauksen Crawford sai vuonna 1980 Vancouver Canucksin varattua hänet numerolla 70 varaustilaisuuden neljännellä kierroksella.
Ammattilaisdebyyttinsä Crawford teki kaudella 1981-82, jolla hän pelasi 40 runkosarjaottelua Canucksin riveissä NHL:ssä ja 34 ottelua Dallas Black Hawksissa Central Hockey Leaguessa. Kauden lopussa hän pääsi pelaamaan Canucksin riveissä Stanley Cupin voitosta, mutta New York Islanders vei lopulta mestaruuden suoraan neljässä ottelussa. Tulokaskauden jälkeiset vuodet hän pelasi vuoroittain Canucksissa ja sen farmiseurassa Fredericton Expressissä AHL:ssä onnistumatta vakiinnuttamaan paikkaansa Canucksin vakiomiehistössä. Jatkuva matkaaminen Vancouverin ja Frederictonin välillä toi Crawfordille lempinimen 747, vaikkakin suurin osa nykyajan faneista tuntee hänet lempinimellä Crow. Crawford pelasi viimeiset NHL-pelinsä kaudella 1986-87, jolla hän pääsi pelaamaan 21:ssa NHL-ottelussa. Hän pelasi NHL-urallaan yhteensä 176:ssa runkosarjaottelussa tehden 50 tehopistettä (19 maalia ja 31 syöttöpistettä), joista puolet kaudella 1985-86, jolla hän teki tehot 11 maalia ja 14 syöttöpistettä. Crawford päätti pelaajauransa lopullisesti vuonna 1989 ollessaan 28-vuotias. Viimeiset kaksi pelikauttaan hän oli toiminut seuroissaan myös apuvalmentajana, 1987-88 Frederictonissa AHL:ssä ja 1988-89 Milwaukee Admiralsissa IHL:ssä.
Crawford debytoi päävalmentajana vuonna 1989 entisessä junioriseurassaan Cornwall Roaylsissa, joka pelasi tuolloin OHL:ssä. Vuonna 1991 hän siirtyi AHL-seura St. John's Maple Leafsin peräsimeen ja valmensi seuran heti ensimmäisellä kaudellaan AHL-finaaleihin; Adirondack Red Wings vei kuitenkin lopulta mestaruuden voitoin 4-3. Kolmen AHL-kauden jälkeen Crawford aloitti vuonna 1994 uransa NHL-valmentajana Quebec Nordiquesissa. Jo ensimmäisen kautensa jälkeen hän voitti kauden parhaalle valmentajalle jaettavan Jack Adams -palkinnon valmennettuaan Nordiquesin runkosarjassa itäisen konferenssin kärkisijalle; hän voitti palkinnon kautta aikain nuorimpana, vasta 34-vuotiaana. Toisella kaudellaan hän valmensi Colorado Avalanchen (Nordiques siirtyi Denveriin vuonna 1995) Stanley Cup -voittoon ja johdatti seuran pudotuspeleihin myös kahdella seuraavalla kaudella. Avalanchen tuolloinen GM Pierre Lacroix tarjosi hänelle vuonna 1998 yhden vuoden jatkosopimusta, mutta Crawford hylkäsi tarjouksen ja jätti Coloradon 27. toukokuuta samana vuonna. Tammikuussa 1999 Crawford aloitti entisen seuransa Vancouver Canucksin päävalmentajana ja toimi tehtävässä aina toukokuuhun 2006 asti, jolloin seurajohto erotti hänet odotuksiin nähden heikon kauden 2005-06 jälkeen. Pian Canucks-pestin päättymisen jälkeen hänet palkattiin Los Angeles Kingsin päävalmentajaksi.
Crawford toimi Kanadan maajoukkueen apuvalmentajana vuoden 1996 Jääkiekon maailmancupissa, jossa maa sijoittui hopealle, ja päävalmentajana vuoden 1998 olympialaisissa, joissa se jäi neljännelle sijalle.
