Lumiturvallisuus
Wikipedia
Lumiturvallisuus tarkoittaa tietoja ja taitoja, joiden avulla voidaan turvallisesti liikkua ja oleskella lumisissa olosuhteissa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lumivyöryt
Keskeinen seikka lumiturvallisuuden kannalta rinteisessä maastossa on lumivyöry ja siihen liittyvät tiedot ja taidot. Lumiturvallisuuden näkökulmasta on oleellista ymmärtää, että ihmisvahinkoja aiheuttavan lumivyöryonnettomuuden pääsyyllinen on aina ihminen. Onnettomuuden syynä on joko ihmisen aiheuttama lumivyöryn laukeaminen ja/tai oleskelu lumivyöryvaarallisella alueella.
[muokkaa] Kuolemantapaukset
Sveitsissä on tehty tilastollinen tutkimus, jossa tutkittiin n. 1200 lumivyöryonnettomuutta, joissa uhri oli kokonaan lumen peitossa.
- 20 % uhreista kuoli heti; osuma tai lumen massa tappoi.
Vyörytapahtumasta hengissä selvinneistä:
- 15 minuutin kuluttua elossa on 90 % uhreista, yleisin kuolinsyy hapenpuute.
- 45 minuutin kuluttua elossa on 25 % uhreista, yleisin kuolinsyy hapenpuute.
- tämän jälkeen yleisin kuolinsyy hypotermia
On lisäksi huomattava, että yli 2 m syvyyteen hautautuneen uhrin ennuste selviytyä elossa on huono. Tämä johtuu pääasiassa etsinnän ja kaivamisen viemästä ajasta.
[muokkaa] Klassinen lumivyörytilanne
Yleisimmin rinteessä liikkujan itse laukaisema lumivyöry syntyy seuraavanlaisen tapahtumaketjun johdosta.
Alueella vallitsee voimakas matalapaine, jonka ensimmäisenä päivänä sataa tuulettomissa olosuhteissa paljon kuivaa lunta, ns. puuteria. Huonon näkyvyyden vuoksi laskettelukeskuksissa ovat ylimmät hissit kiinni, jolloin laskettelijat ja lautailijat laskevat vain alemmilla rinteillä. Sama toistuu toisena päivänä, jonka jälkeen sää kirkastuu yöllä. Sään selkenemisen seurauksena lämpötila laskee ja lumen pintaan muodostuu kuuraa. Aamulla korkeapaine tuo mukanaan tuulen, joka liikuttaa kuurakristalleja ja puuterilunta hajottaen kiteiden rakennetta. Tuuli siirtää lunta suojaisiin paikkoihin kuuran päälle. Tämä kertynyt lumi on koostumukseltaan puuteria raskaampaa ns. tuulijauhoa, joka voi olla jopa hieman puuromaista. Lumen raskaan koostumuksen vuoksi rinteeseen pääsevät laskijat joutuvat käyttämään enemmän voimaa ja yleensä nautintoaan lisätäkseen pyrkivät löytämään lumesta syvimpiä kohtia. Nämä syvimmät kohdat ovat juuri niitä kohtia, joihin tuuli on kasannut lumen kuuran päälle. Laskijan painon vaikutuksesta kuuran yläpuolinen lumi lähtee liikkeelle, kuuran muodostaessa sen ja vanhan lumikerroksen väliin eräänlaisen laakerin. On huomattava, että tilanteen muuttuminen nautinnollisesta puuterikelistä vaaralliseksi saattaa kestää vain 3-4 tuntia. Kasautumisen jälkeen lumipatjan stabiloituminen turvalliseksi kestää yleensä n. 2 vrk, mutta kylmällä kelillä (kun pakkasta enemmän kuin -10 °C) siihen voi kulua huomattavasti pidempäänkin.
[muokkaa] Toiminta onnettomuustilanteessa (3-4 hengen ryhmä)
Toiminta lumivyöryn sattuessa pitää mukauttaa tilanteen mukaiseksi, mutta muutamia nyrkkisääntöjä voidaan kuitenkin antaa. Seuraavia ohjeita soveltamalla toiminta on mitä todennäköisimmin järkevää:
- Seurataan uhria katseella ja painetaan mieleen kohta missä hän katoaa näkyvistä.
- Valitaan henkilä, joka johtaa pelastamista.
- Arvioidaan voidaanko itse laskea turvallisesti onnettomuusalueella vai voidaanko vain hälyttää apua.
- Lasketaan yksi laskija kerrallaan alas samaa linjaa.
- Kootaan ryhmä kohtaan, jonka yläpuolella uhri ei voi olla (huomioidaan kivet, puut tms. esteet).
- Laitetaan piipparit etsintämoodiin (huom. ei koskaan ennen omaa laskua, jottei jäädä mahdolliseen toiseen vyöryyn ilman toimivaa piipparia).
- Edetään rinnakkain alaspäin huomioiden piipparin turvaetäisyys 10-20 m. Etsijöiden välinen etäisyys voi olla kaksinkertainen turvaetäisyyteen verrattuna.
- Ensimmäisen vastaanotetun signaalin paikka merkitään maahaan, jotta voidaan aloittaa etsintä uudestaan signaalin mahdollisesti kadotessa.
- Toimitaan itsenäisesti kunnes uhri paikannettu 4 x 4 m alueelle.
- Loppuetsinnän suorittaa vain yksi pelastaja, muut voivat hälyttää tässä vaiheessa lisäapua, koota lapiot ja sondit jne.
- Jos onnettomuudessa on useita uhreja ja resurssit rajalliset, niin kaivetaan ensimmäinen uhri ylös heti ja etsitään muita vasta sen jälkeen. Kuitenkin jos ensimmäinen uhri on hyvin syvällä, niin voi olla järkevää pyrkiä löytämään lähempänä pintaa oleva uhri (ennuste yli 2 m syvyyteen hautautuneen uhrin selviytymiselle on huono).
[muokkaa] Lumivyörylähetin eli piippari
Piippari on radiotaajuudella toimiva lähetin-vastaanotin. Lumivyöryalueella liikuttaessa se pidetään lähetinasennossa ja se lähettää koko ajan signaalia. Etsintä tilanteessa piippari kytketään vastaanotolle, jolloin muiden piippareiden lähettämät signaalit kuullaan laitteen kaiuttimesta.
Piippareita on kahta päätyyppiä, jotka ovat analoginen ja digitaalinen. Analogisen laitteen kanssa käyttäjä on täysin omien taitojensa varassa, kun taas digitaalinen pyrkii avustamaan käyttäjää uhrin löytämisessä. Käytännössä analogisen laitteen suorituskyky on etsintätilanteessa kokeneella käyttäjällä parempi, mutta kokemattomalla käyttäjällä digitaalista huonompi. Kaikki markkinoilla olevat laitteet ovat käyttökelpoisia, kunhan käyttäjä vain osaa oman laitteensa käytön ja tunteesen rajoitteet. Suurimmat erot laitteiden välillä ovat turvaetäisyydessä eli etäisyydessä, jolta signaalin kuuluvuus on taattu. Helppokäyttöiden BAC Tracker DTS on turvaetäisyydeltään markkinoiden heikoimpia, sen turvaetäisyyden ollessa vain 10 metriä. Suuren turvaetäisyyden laitteita ovat mm. Ortovox M2 ja Mammut/Barrywox Opto 3000.
Piipparin käsittelyssä on huomattava, että sen laitteessa on yksi tai useampi hiilikuituantenni. Antennin ehjänä säilymisen varmistamiseksi laitetta tulee suojata iskuilta.
[muokkaa] Käyttövinkkejä etsintää varten
- Lähietsinnäissä pidä piippari koko ajan samassa asennossa maastoon nähden, muuten virhetulkinnan riski kasvaa huomattavasti.
- Piipparin toimintaperiaatteesta johtuen uhrin tarkka kohta pinnan alla ei ole välttämättä suoraan piipparin näyttämällä kohdalla. Lumen pinnan alla olevan yhrin piipparista signaali lähtee ympyräkartion muotoisena ja etsijän piippari ilmaiseen tämän ympyräkartion kaaren jonkin kohdan ja lumen pinnan leikkauskohdan. Piipparietsinnän virhe kasvaa uhrin hautautumissyvyyden kasvaessa.
- Piipparin paikannustarkkuuden puutteiden vuoksi tulee uhrin tarkka kohta selvittää sondilla ennen kaivamista.
[muokkaa] Piipparin käyttöharjoitus
Yksinkertainen piipparin käyttöharjoitus voidaan toteuttaa seuraavasti:
- Haudataan 50 x 50 m alueelle 2 reppujen sisällä olevaa piipparia lumen alle n. 1 m syvyyteen; piippareiden välimatka vähintään 5 m.
- Etsijä laittaa oman piipparinsa päälle niin kaukana etsittävistä piippareista ettei signaali kuulu lainkaan.
- Etsijä paikantaa ensimmäisen piipparin alueelta ja varmistaa sen sijainnin sondilla sekä merkitsee paikan.
- Piippari säädetään uudestaan herkälle ja lähdetään poispäin ensimmäisestä piipparista ja pyritään löytämään toisen piipparin signaali.
- Jos valitusta suunnasta ei löydetä toista piipparia, niin palataan ensimmäiselle piipparille ja valitaan uusi suunta. Alue kannattaa jakaa sektoreihin, jotka tarkastetaan järjestyksessä yksi kerrallaan, kunnes toinenkin piippari löydetään.
[muokkaa] Turvallinen rinteessä liikkuminen
[muokkaa] Siirtyminen sivuttain
Siirtymistä rinteessä poikittain leikkaavaa linjaa pitkin on vältettävä, koska se lisää laattalumivyöryn riskiä merkittävästi. Harjanteilla liikuttaessa turvallisin paikka on harjanteen tuulen puoleinen reuna, koska sillä on vähemmän lunta.
[muokkaa] Kiipeäminen ylöspäin
Lähtökohtaisesti rinteessä ylöspäin liikkuminen on aina laskemista vaarallisempaa. Kiivetessä rinteessä olo aika on yleensä huomattavan pitkä ja väistöliikkeiden tekeminen on erittäin hidasta. Vaaraa lisää se, että yleensä kiivetessä kuljetaan vähän lasketulla alueella, joka ei ole aiempien kulkijoiden käytössä stabiloitunut. Lisäksi on huomattava, että kiipeävä henkilö on aina lumivyöryn laukeamispisteen alapuolella ja siten jää lumivyöryn sattuessa hyvin usein sen uhriksi.
Jos kuitenkin kiipeämiseen päädytään, niin nousun aikana on hyvä tarkastella ympäristöä aktiivisesti ja erityisesti kiinnittää huomiota siihen onko lumi siirtynyt tuulen voimasta ja kasautunut.
Hyvin yleinen vapaalaskijoiden virhe on kiivetä ylös kurua, jota on tarkoitus laskea myös alas. Tällöin koko ryhmä joutuu mahdollisen lumivyöryn uhriksi. Lisäksi on suuri todennäköisyys sille, että kyseisessä kurussa on muitakin laskijoita, jolloin on riski yhteentörmäykselle tai muiden laskijoiden laukaisemaan lumivyöryyn joutumiselle. Kurua noustessa tulisikin aina pyrkiä kulkemaan kurun reunojen ulkopuolella.
[muokkaa] Laskeminen
Laskeminen lumivyöryalttiilla alueella tulee suorittaa aina yksi laskija kerrallaan. Yleensä turvallisinta on laskea kerralla koko rinne, mutta jos päädytään pysähtymään rinteeseen niin se tulee tehdä suojaiseen paikkaan (kallion taakse tms.).
Ryhmän ensimmäinen laskija leikkaa aina rinteen yläreunassa koko laskettavan lumikentän poikki, jotta nähdään miten lumen pintä käyttäytyy. Varsinkin kuruissa vyöryriski on suurin ylhäällä, joten tällä testillä voidaan kohtuudella arvioida rinteen turvallisuus. Jos lumi lähtee poikkilaskun aikana vyörymään, niin kyseisessä rinteessä ei tule sillä kertaa laskea. Jos testaamisenkin jälkeen olet epävarma lumesta, niin laske lähellä harjannetta tai kurun reunaa ja tee lyhyitä käännöksiä.
Koska erilaiset kiinteät rakenteet stabiloivat lumipatjaa, on laskeminen metsäisessä maastossa avointa rinnettä turvallisempaa. Metsässä tulee kuitenkin muistaa varoa vyöryherkkiä kuperia aukeita ja puronpohjia. On huomattava, että yksittäiset kivet tai puut eivät stabiloi lumipatjaa, eivätkä näin ollen lisää turvallisuutta.
Seuraavassa ohjeita muutamissa erityiskohteissa laskemiseen.
[muokkaa] Bowl
Harjanteiden tai huippujen väliin jäävät maljamaiset alueet, ns. bowlit, ovat usein suojaisia ja runsaslumisia, joten ne ovat suosittuja laskupaikkoja. Turvallisuuden kannalta on niissä laskettaessa hyvä nuodattaa seuraavia ohjeita.
- Mene bowliin keskeltä sisään, koska siinä on vähiten lunta, pienin lumilippa ja näin ollen yleensä loivin sisäänmeno.
- Bowlin yläosassa olevalle jyrkälle osuudelle ei pidä jäädä hidastelemaan eikä varsinkaan pysähtyä.
- Bowlin jyrkällä osalla ei tule siirtyä leikkaavaa linjaa poikittain, ettei laukaista vyöryä.
- Lumilipalta voi laskeutua alas myös valjailla, jolloin 1. laskija voi yrittää tipauttaa sen altapäin ja muiden on helpompi laskea bowliin sisään.
[muokkaa] Kilpisjärvi ja Ruotsin Lappi
Tällä alueella on mahdollista laskea haastavia rinteitä kohtuullisen turvallisesti. Tuntureiden seinämillä on ylöspäin mentäessä koko ajan jyrkkeneviä kuruja, joissa kivien välissä on sopivasti lunta laskemiseen. Lunta on kuitenkin yleensä sen verran vähän, että vyöryriski on olematon. Ylös kiivetään kiviä pitkin ja alas lähdetään laskemaan, kun rinne on omille taidoille sopivan jyrkkä.
Suhteellisesta turvallisuudesta huolimatta on muistettava, että kaikissa riittävän jyrkissä rinteissä voi syntyä lumivyöry. Esimerkiksi Suomessa Kellostapuli on vyörynyt vuosittain, viimeisin rekisteröity vyöry keväällä 2006!
