Laila Kinnunen
Wikipedia
Laila Kinnunen (oik. Laura Annikki Kinnunen, s. 8. marraskuuta 1939, Helsingin maalaiskunta – k. 26. lokakuuta 2000, Heinävesi) oli 1950- ja 1960-lukujen suosituimpia suomalaisia iskelmälaulajia.
Laila Kinnunen vietti lapsuutensa sotalapsena Ruotsissa. Hän palasi Suomeen kymmenvuotiaana. Hän voitti laulukilpailun Helsingissä ja pääsi solistiksi Lasse Pihlajamaan orkesteriin. Laila Kinnusen ensimmäinen levytys, "Lazzarella" vuodelta 1957, oli heti menestys. Muita tunnettuja Kinnusen esittämiä lauluja ovat mm. "Pojat", "Pieni sydän", "Mantshurian kummut" ja "Kuume".
Vuonna 1961 Kinnunen oli Suomen ensimmäinen edustaja Eurovision laulukilpailuissa. Cannesissa pidetyssä kilpailussa "Valoa ikkunassa" saavutti jaetun kymmenennen sijan. Tämän jälkeen Kinnunen esiintyi Suomen lisäksi ympäri Eurooppaa muun muassa Ruotsissa, Länsi-Saksassa ja Hollannissa.
Kinnunen lauloi ja näytteli myös elokuvissa Suuri sävelparaati (1959), Iskelmäkaruselli pyörii (1960), Nuoruus vauhdissa (1961) ja Lauantaileikit (1963).
Laila Kinnunen oli naimisissa kahdesti: näyttelijä Ville-Veikko Salmisen ja jugoslavialaisen muusikon Miso Misicin kanssa. Jälkimmäisestä liitosta syntyi vuonna 1970 tytär Milana Misic, joka on urallaan jatkanut äitinsä ammattia laulajana.
Viimeisen kerran Laila Kinnunen levytti vuonna 1980 (single "Kohtalon lapsi/Toiset meistä"), minkä jälkeen hän 1980-luvun alussa lopetti laulamisen. Myöhemmin skandaalilehdet kirjoittivat lähinnä hänen alkoholismistaan ja erakoitumisestaan.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Laila Kinnunen: Halusin laulaa, halusin rakastaa (toim. Irja Sievänen, 1972)
- Reijo Ikävalko: Valoa ikkunassa - Laila Kinnunen
- Tuija Wuori-Tabermann - Tommy Tabermann: Lailan laulu, WSOY, 2002.
