Kvanttiteoria
Wikipedia
Kvanttiteoria on fysiikan teoria, jossa käytetään Planckin vakiota. Se on kvanttifysiikan perusta. Klassisesta fysiikasta poiketen monet suureet saavat diskreettejä arvoja eli ne ovat kvantittuneita. Teorian nimi on peräisin siitä havainnosta, että sähkömagneettinen säteily muodostuu diskreeteistä paketeista. Näitä paketteja kutsutaan kvanteiksi. Klassisten teorioiden muuttamista kvanttiteorioiksi kutsutaan kvantisoimiseksi tai kvantittamiseksi.
Kvanttifysiikkaa nimetään usein kvanttimekaniikaksi ensimmäisen kvattiteorian mukaan.
- Kvanttimekaniikka on ensimmäinen kvantisoitu teoria. Siinä hiukkasten ominaisuudet ovat kvantittuneet mutta hiukkasluvut, kentät ja perusvuorovaikutukset eivät.
- Kvanttikenttäteoria on toinen kvantisoitu teoria. Siinä gravitaatiota lukuun ottamatta kaikki muut hiukkasten ominaisuudet ovat kvantittuneet. Kvanttisähködynamiikka (QED), kvanttiväridynamiikka (QCD) ja Sähköheikkoteoria ovat esimerkkejä suppean suhteellisuusteorian kvantisoineista teorioista. Yhdessä nämä kolme muodostava hiukkasfysiikan standardimallin.
- Kvanttigravitaatio on vielä hypoteettinen kolmas kvantisoitu teoria. Siinä yleinen suhteellisuus teoria eli käytännössä gravitaatio on myös kvantisoitu. Tämä teoria muodostaisi niin kutsutun Kaiken teorian. Tutkittavia teorioita ovat mm. M-teoria ja säieteoria.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Hawking, Stephen W. (2000): Ajan lyhyt historia. (Alkuteos: The Illustrated A Brief History of Time, 1996.) Tarkistettu ja täydennetty, kuvitettu laitos. Suomentanut Risto Varteva. Porvoo Helsinki Juva: WSOY. ISBN 951-0-19440-9.
- Hawking, Stephen W. (2003): Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa. (Alkuteos: The Universe in a Nutshell, 2001.) Suomentanut Risto Varteva. Helsinki: WSOY. ISBN 951-0-28400-9.
- Smolin, Lee (2002): Kvanttipainovoima. (Alkuteos: Three Roads to Quantum Gravity: A New Understanding of Space, Time and the Universe, 2001.) Tieteen huiput. Suomentanut Risto Varteva. Helsinki: WSOY. ISBN 951-0-26895-X.
