Kustaa IV Aadolf

Wikipedia

Kustaa IV Aadolf. Per Krafft nuoremman maalaus (1809)

Kustaa IV Aadolf (1. marraskuuta 1778 - 7. helmikuuta 1837) oli Ruotsin kuningas 1792-1809. Hän oli Kustaa III:n ja Sofia Magdalenan ainoa poika. Hän meni naimisiin 31. lokakuuta 1797 Fredrika af Badenin kanssa.

Kun Kustaa III salamurhattiin, Kustaa IV Aadolf oli alaikäinen. Holhoojana hallitsi aluksi hänen setänsä Kaarle-herttua (myöhemmin Kaarle XIII).

Vuonna 1807 Venäjä ja lähes koko Euroopan valloittanut Ranska sopivat että Venäjä saisi miehittää Suomen rangaistuksena Ruotsin epäviisaasta liittoutumisesta Englannin kanssa. Kustaa IV Aadolf vihasi Napoleonia voimakkaasti (uskoen hänen olevan antikristus) ja hänellä oli epärealistinen usko sekä omaan että köyhtyvän Ruotsin kykyyn taistella suurvaltoja vastaan. Kustaa IV oli huonosti suunnitellun Suomen sodan pääarkkitehti 1809 ja lisäksi hän oli pahasti laiminlyönyt Suomen puolustuksen kehittämisen.

Suomessa sotivien upseerien keskuudessa vallitsi laaja tyytymättömyys kuninkaaseen ja suuri epäusko Ruotsin kykyyn puolustautua. Ruotsi oli vailla mahdollisuuksia ja menetti koko Suomen Venäjän Aleksanteri I:lle. Tästä raivostuneena valtiopäivät ensin vangituttivat hänet ja sitten lähettivät hänet maanpakoon. Kustaa IV Aadolf asui jonkin aikaa Saksassa, mutta muutti Sveitsiin jossa kuoli vuonna 1837. Uudeksi kuninkaaksi valittiin Kaarle-herttua.

Kustaa IV Aadolf ja Fredrika af Baden

Kustaa IV Aadolf Albert Edelfeltin maalaamana

Kustaa IV Aadolf jalkakylvyssä ollessaan vangittuna Gripsholmin linnassa 1809

Edeltäjä: Kustaa III

Ruotsin kuningas 1792–1809

Seuraaja: Kaarle XIII

Tämä henkilöstä kertova artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Kustaa IV Aadolf.