Kuningas Ottokarin valtikka
Wikipedia
Kuningas Ottokarin valtikka (ransk. Le Sceptre d´Ottokar) on kahdeksas Hergén piirtämä Tintti -sarjakuva-albumi. Se ilmestyi alkujaan mustavalkoisena jatkosarjana vuosina 1938-1939 Le Petit Vingtième -nimisessä lehdessä, ja 106 -sivuisena albumina vuonna 1939. Kyseinen albumi uudelleenpiirrettiin ja väritetiin 62 -sivuiseksi vuonna 1947.
Kuningas Ottokarin valtikka on ensimmäinen suomeksi painettu Tintti, jonka WSOY julkaisi suomeksi vuonna 1961 nimellä Ottokarin valtikka. Vuonna 1974 Zoom -lehti julkaisi sen 16 -osaisena jatkosarjana, myös nimellä Ottokarin valtikka. Otava julkaisi kyseisen albumin Tintin seikkailut -sarjan 19. osana vuonna 1977, uudella nimellä Kuningas Ottokarin valtikka. Otava on ottanut kyseisestä albumista jo neljä painosta, uusin painos on vuodeltä 2000.
[muokkaa] Juoni
Tarina alkaa siitä, kun Tintti löytää puistonpenkiltä salkun, jonka sisällä on sen omistajan, Nestor Halambiquen, nimi. Kun Tintti on palauttamassa salkkua professori Halambiquelle, ilmenee että professori tutkii sinettejä, ja on lähdössä Syldaviaan tutkimusmatkalle. Häneltä puuttuu vielä sihteeri matkalle.
Tintti huomaa että häntä ja professoria tarkkaillaan ja myöhemmin hänen asunnossaan räjähtää pommi. Tintille alkaa selvitä, että Syldavialla on jotain tekemistä asiassa ja hän päättää lähteä professorin mukaan Syldaviaan.
Lentomatkalla Syldaviaan Tintti lukee esitteestä, että jos Syldavian kuningas kadottaa valtikkansa, hänen olisi luovuttava vallasta. Syldaviassa Tintille valkenee, että tietyt piirit aikovat varastaa valtikan, ja näin syöstä kuninkaan vallasta.
