Kristuksen seuraamisesta

Wikipedia

Kristuksen seuraamisesta (De imitatione Christi) on Tuomas Kempiläisen kirjoittama hengellinen kirja. Sen sanotaan olevan Raamatun jälkeen luetuin kristillinen kirja.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Sisältö
3 Kirjallisuutta suomeksi
4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Kirja julkaistiin alun perin latinaksi noin vuonna 1418. Sen kirjoittajiksi on ehdotettu useita henkilöitä, mutta nykyään Kempiläistä pidetään yleisesti kirjan kirjoittajana.

Kirjaa pidetään saksalais-hollantilaisen 1300-1400 -luvuilla vaikuttaneen devotio moderna -mystikkoliikkeen kirjoitusten helmenä, ja se kuuluu Augustinuksen Tunnustusten ja John Bunyanin Kristityn vaelluksen ohella kristillisen hartauskirjallisuuden eturiviin Raamatun jälkeen. Kirja on arvostettu sekä protestanttisuuden että katolisuuden piirissä. Jesuiitoilla kirja kuuluu virallisesti osana hengellisiin harjoituksiin. Protestanttiset pappismiehet John Wesley ja John Newton ovat maininneet kirjan yhtenä syynä kääntymykseensä. Kenraali Charles George Gordon kantoi sitä aina mukanaan taistelukentille.

Harva keskiaikainen kirja on levinnyt yhtä laajalle. Teoksesta tunnetaan yli 2 000 erilaista käsikirjoitusta, ja British Museumissa säilytetään tuhatta kappaletta. Kirja kirjoitettin alun perin latinaksi. Ranskankielinen käännös valmistui käsikirjoituksina vuonna 1447, ja ensimmäiset ranskankieliset versiot painettiin vuonna 1488. Ensimmäinen saksankielinen käännös tehtiin vuonna 1434, ja painettu laitos 1486. Englanniksi kirja käännettiin vuonna 1502. Tämän jälkeen kirja ilmestyi italiaksi (1488), espanjaksi (1536), arabiaksi (1663), armeniaksi (1674), hepreaksi (1837) ja monilla muilla kielillä.

Kirja on julkaistu myös suomeksi useita kertoja. Jo Mikael Agricolan Rucouskiria vuodelta 1544 sisälsi kaksi lukua kirjasta. Ensimmäiset kokonaiset suomennokset ilmestyivät vuonna 1836, sekä nimellä Tuomas Kempin Kirja Kristuksen seuraamisesta että nimellä Kristuksen Jälkeenseuraamisesta, Neljä Kirjaa, joita on kokoonpannut Thomas Kempistä, ja nyt Suomeksi kirjoittanut yksi Christuksen heikko Sanansaattaja Hämesä. Seuraavia käännöksiä ilmestyi sekä ruotsin että latinan kielistä vuosina 1882, 1887, 1896, 1927 sekä 1979.

[muokkaa] Sisältö

Kristuksen seuraamisesta on saanut nimensä sen ensimmäisen kirjan otsikosta, De imitatione Christi et contemptu omnium vanitatum mundi eli Kristuksen seuraamisesta ja kaiken maallisen turhuuden halveksimisesta. Teos sisältää neljä kirjaa, ja se vaikuttaa olleen alun perin kirjoitettu jonkinlaisessa runomitassa ja loppusointuisesti. Tämän huomasi ensimmäistä kertaa K. Hirsche vuonna 1874. Kaikki neljä kirjaa eivät sisälly kaikkin käsikirjoituksiin, eivätkä ne esiinny aina samass järjestyksessä.

Teos on kristillisen hartauden käsikirja. Sen tarkoituksena on auttaa sielua saavuttamaan yhteys Jumalan kanssa ja tavoittelemaan pyhyyttä. Teoksen lauseet ovat suoria väittämiä, eivät pohdiskelua, ja tuntuvat perustuvan syvälliseen kristilliseen kokemukseen. Teos oli alun perin tarkoitettu luostarien ja erakkojen käyttöön. Tärkeimpänä koko teos julistaa itsensä kieltämisen tärkeyttä.

Kristuksen elämä esitetään korkeimpana asian, mitä kuolevainen voi opiskella. Hänen opetuksensa ylittävät ehdottomasti kaikkien pyhimysten opetukset. Kirja antaa neuvoja Raamatun lukemiseen, kovan onnen kohtaamiseen ja auktoriteetin alle nöyrtymiseen, varoituksia kiusauksia vastaan ja neuvoja niiden välttämiseen, pohdiskelua kuolemasta ja tuomiosta, mietiskelyä Kristuksen antamasta uhrista sekä varoituksia maailman turhuuksien karttamiseksi. Kristus itse on enemmän kuin kaikkien koulukuntien opit, ja nostaa ihmisen mielen havaitsemaan ikuisen totuuden paremmin kuin kymmenen vuoden opiskelu erilaisissa kouluissa.

Teoksen antamat neuvot ovat hyviä, mutta toisaalta hyvin yksipuolisia. Ne on suunnattu sieluille, jotka ovat huolten ja murheiden täyttämiä ja istuvat luostarin pimeydessä. Kirjaa onkin syytetty siitä, että sen esittämä hurskaus on itsekästä ja vain munkeille sopivaa. Teos oli munkin kirjoittama ja tarkoitettu toisille munkeille, ja siksi kristillinen elämä esitetään passiivisena ja vain yhdeltä näkökannalta. Teos ei tarjoa ohjeita ulkona maailmassa tapahtuvaan kristilliseen palvelutyöhön. Kristillisenä kirjana teos on kuitenkin ollut suosittu ja arvostettu, sillä se painottaa Kristuksen ensisijaista merkitystä ja sitä, että ihminen voi saavuttaa yhteyden Jumalaan välittömästi jo tässä elämässä.

Protestanttisessa maailmassa kirjaan kohdistunut arvostelu on suuntautunut sen sisältämiin "keskiaikaisiin virheisiin" ja taikauskoihin: hyvien tekojen painotukseen, transsubstantiaatio- ja kiirastulioppeihin ja pyhimysten "palvontaan".

[muokkaa] Kirjallisuutta suomeksi

Tuomas Kempiläinen: Kristuksen seuraamisesta. Hengen tie 3. Kirjaneliö, Helsinki 1979.
Tuomas Kempiläinen: Kristuksen seuraamisesta. Pyhiinvaeltaja. Kirjapaja, Helsinki 2006.