Klondike

Wikipedia

Kullankaivajien asumuksia Klondiken kultakuumeen aikana

Klondike on alue Yukonissa Kanadan luoteisosassa, Alaskan rajalla. Se sijaitsee Klondike-joen varrella, missä menestyneet kullanhuuhtojat aiheuttivat kultakuumeen 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.

[muokkaa] Kultaryntäys

Klondiken kultaryntäys oli vuosia kestänyt kullankaivajien ja onnenonkijoiden massamuutto Klondikeen 1800-luvun lopulla.

Elokuussa 1896 kolme miestä Skookum Jim Masonin johdolla suuntasivat pohjoiseen Yukonjoelle Carcrossin alueelle etsimään Masonin sisarta Katea ja tämän miestä George Carmackia. Sen jälkeen kun joukko oli löytänyt Carmackit lohestamassa Klondikejoen suulla, he tapasivat novascotialaisen Robert Hendersonin, joka oli ollut kaivamassa kultaa Indianjoella Klondiken eteläpuolella. Henderson kertoi Carmackille kaivuupaikkansa sijainnin ja sanoi, ettei halua nähdä seurueen intiaaneja valtauksensa lähellä. Seurue siirtyi muutaman mailin verran ylävirtaan pitkin Klondikejokea Bonanzajoelle saakka metsästämään hirviä.

6. elokuuta 1896 seurue löysi sattumalta rikkaan kultaesiintymän Bonanzajoelta. Nykyisin Skookum Jimiä pidetään varsinaisen löydön tekijänä, mutta joidenkin lähteiden mukaan löytäjä olisi ollut Kate Carmack. George Carmack sai virallisesti kunnian löydöstä sillä valtaus oli hänen nimissään. Seurueen muut jäsenet suostuivat tähän, sillä alueelle saapuvien muiden kullankaivajien olisi ollut hankalaa hyväksyä intiaanin tekemää valtausta.

Tieto kultalöydöstä levisi nopeasti kaivosleireissä Yukonjoen laaksossa, ja pian Bonanza-, Eldorado-, ja Hunkerjokien varsilla oli kymmenittäin valtauksia aiemmin Fortymile- ja Stewartjoilla kaivaneiden kullanetsijöiden nimissä. Henderson, joka kaivoi valtauksellaan kauempana, kuuli löydöstä vasta kun rikkaat esiintymät oli jo vallattu: monet uskoivatkin oikeuden näin tapahtuneen, olihan Henderson käyttäytynyt rasistisesti löydän tehnyttä Skookum Jimiä kohtaan.

Uutiset kultalöydöstä levisivät Yhdysvaltoihin 17. heinäkuuta 1897, ja kuukauden sisällä Klondiken kultaryntäys alkoi. Jo vuonna 1898 Klondiken väkiluku kasvoi 40 000:een, ja nälänhätä uhkasi.

Suurin osa kullanetsijöistä saapui laivalla Skagwayhin, josta he jatkoivat matkaa Chikoot Trail -reittiä White Passin solan yli Bennett Laken kaupunkiin. Siellä kullanetsijät rakensivat veneitä, joilla he suorittaisivat jäljelle jäävät 800 kilometrin matkan pitkin Yukonjokea. Ihmisten oli kannettava mukanaan noin tonnin verran elintarvikkeita, jotta he saisivat luvan tulla ylittää rajan ja astua Kanadan maaperälle. Solan korkeimmalla kohdalla sijaitsi ratsupoliisin asema, joka valvoi tarvikesäädöksen toteutumista. Se oli perustettu valvomaan säädöstä, jotta paha ruokapula vältettäisiin.

Vaihtoehtoinen reitti Chilkoot Pass -solan kautta oli jyrkkä ja vaarallinen: viimeisen 800 metrin matkalla reitti nousi 300 metriä. Reitti oli liian jyrkkä kantojuhdille, joten kullankaivajien oli kannettana itse tarvikkeen solan huipulle. Reitillä oli noin 1 500 jäähän hakattua porrasaskelmaa.

Vaikka White Pass ei ollut yhtä korkea, olosuhteet olivat huonommat. Reitti tunnetaan yleisesti Kuolleen Hevosen Polkuna (Dead Horse Trail), koska sen varrella makasi kuolleena noin 3 000 eläintä.

Muita reittejä Klondikeen olivat Copper River Trail sekä Teslin Trail. Jotkut kulkivat myös Cariboo Wagon Roadia ja Edmonton Trailia pitkin. Yksi pääreiteistä oli 2 600 kilometrin matka höyrylaivalla Yukonjokea pitkin. Talvella 1897 Yukonjoki jäätyi aikaisin, ja reitillä olleita onnenonkijoita pelastamaan oli lähetettävä pelastuspartio.

Arviolta 100 000 henkeä osallistui kultaryntäykseen, ja heistä noin 30 000 pääsi Dawson Cityyn saakka. Mutta jo vuonna 1901 ensimmäisessä väestönlaskennassa Dawson Cityn väkiluku oli laskenut 9 000:een.

Ryntäystä kuvataan mukana olleen Jack Londonin kirjoissa sekä Charlie Chaplinin elokuvassa Kultakuume.

Myös itse Roope Ankka on hankkinut suuren osan omaisuudestaan kaivamalla kultaa Klondikessa.