Kesäpäivänseisaus
Wikipedia
Kesäpäivänseisaus on pohjoisella pallonpuoliskolla vuoden pisin päivä, ja sijoittuu joka vuosi välille 20.–22. kesäkuuta. Aurinko paistaa kohtisuoraan taivaalta Kravun kääntöpiirillä. Aurinko on pohjoisimmillaan vuotuisessa liikkeessään eli Auringon deklinaatio on suurimmillaan.
Napapiirin pohjoispuolella Aurinko ei laske lainkaan. Kesäpäivänseisauksen jälkeen yö alkaa taas pidentyä.
[muokkaa] Kesäpäivänseisauksen juhlintaa
Kesäpäivän seisauksena, mittumaariina (ruotsin midsommar = keskikesä), on Pohjoismaissa juhlittu keskikesän juhlaa. Lähelle kesäpäivän seisausta Suomessa osuu nykyinen keskikesän juhlapäivä juhannus. Vuodesta 1955 alkaen juhannusta on vietetty välille 20. kesäkuuta - 26. kesäkuuta sattuvana lauantaina.
Pohjoismaiden ulkopuolelta kesäpäivänseisauksen juhlinta on hävinnyt, mutta eihän etelän ihmisillä olekaan yötöntä yötä valon ja hedelmällisyyden juhlimiseen.
Nykyisin kesäpäivänseisaus houkuttelee esimerkiksi Iso-Britannian Stonehengeen vuosittain jopa tuhansia juhlijoita odottamaan auringonnousua ja vuoden pisintä päivää. Kesäpäivänseisaus on ainoa aika vuodesta, jolloin yleisö päästetään kulkemaan noin 5 000 vuotta vanhan Stonehengen kivien keskellä.
Yhdysvalloissa ja Kanadassa kesäpäiväntasausta pidetään virallisena kesän alkuna. Sitä juhlitaan muun muassa Seattlessa vuosittain kesäpäiväntasausta lähimpänä viikonloppuna järjestettävillä Freemont Fair -festivaaleilla ja kesäpäiväntasauksen paraatilla.
