Katto
Wikipedia
Katto on sekä rakennuksen ylin rakennusosa että huonetilan yläpinta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Vesikatto
Rakennuksen katon eli vesikaton on tarkoitus suojata rakennuksen sisäosia ulkoapäin tulevalta vesi- ja lumisateelta sekä muilta sään vaihteluilta. Vesikatto toimii myös lämpöäeristävänä rakennusosana yhdessä ulkoseinien sekä alapohjan kanssa.
Rakenteellisesti vesikatto jaetaan kuormitusta vastaanottavaan, lämpöä eristävään ja rakennusrunkoa jäykistävään yläpohjarakenteeseen sekä sadevedeltä suojaavaan vesikatteeseen.
Vesikaton muoto on keskeinen tekijä rakennuksen massoittelussa eli ulkomuodon kolmiulotteisessa sommittelussa.
Vesikaton muodossa on tyypillisesti sellaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat tämän rakennusosan tärkeimpään tehtävään eli sadeveden johtamiseen pois kattopinnalta.
Harja- ja aumakattoisessa rakennuksessa harja on tyypillisesti rakennuksen ja samalla vesikaton tai sen osan korkein kohta, josta vedet virtaavat alaspäin. Auma on erityisesti aumakatossa katon harjaan liittyvä kalteva sivuharja. Tämän osan nimitys on tullut vanhasta juuresten säilytyslaatikon muodosta, aumasta.
Harja- ja aumakatossa on tyypillisesti lappeita, jotka ovat yhtenäisiä kaltevia kattopintoja. Erisuuntaisten lappeiden yhtymäkohtissa on jiirejä eli sisätaitteita.
Tasakatoissa ei normaalisti ole harjaa eikä lappeita, vaan katto on sadevesien johtamiseksi kallistettu sen keskeisillä kohdilla olevien kattokaivojen suuntaan. Kattokaivoista vesi johdetaan viemäreillä rakennuksen läpi sadevesiviemäreihin.
Räystäs on katon osa, joka ulottuu ulkoseinän ulkopinnan ulkopuolelle. Räystäs on tyypillinen korkeille kattomuodoille, kuten harja-, auma- ja kupolikatoille. Rakennuksen räystäiltä sadevesi johdetaan räystäskouruin ja sadevesisyöksyin rakennuksen ulkopuolisiin sadevesikaivoihin. Myös tasakattoisessa rakennuksessa voi olla räystäät, mutta tällöin sadevesi on johdettu kattokaivojen kautta. Kaikissa kattomuodoissa ei välttämättä ole räystäitä.
[muokkaa] Yläpohjan rakenne
Yläpohja on rakennuksen ylimmän rakenteellisen osan sekä vesikaton muodostama rakennuksen ylin osa.
Yläpohjaan kuuluvat tyypillisesti seuraavat rakennusosat:
- ylimmän huonetilan yläpuolinen rakennuksen kantava rakenne
- kantavaan rakenteeseen liittyvät höyrysulku ja lämmöneriste
- ullakkotilan tuuletusväli
- erityisesti räystäiden, harjojen ja jiirien vedensulkua varmentava aluskate
- vesikatteen pohjarakenne
- varsinainen vesikate
Erityisesti tasakattotyypeissä rakenne on yksinkertaisempi, ja esimerkiksi ullakkotilaa (tuuletusväliä) ei välttämättä ole, vaan se on korvattu tuulettuvalla rakennekerroksella.
Kylmää ullakkotilaa ei pidä sekoittaa erityisesti vanhoissa rakennuksissa tyypilliseen käyttöullakkoon, joka on osa rakennuksen lämmitettyjä tai puolilämpimiä käyttötiloja.
[muokkaa] Tavallisimpia kattomuotoja
- harjakatto ja sen muunnokset aumakatto ja pulpettikatto
- mansardi- eli taitekatto
- tasakatto
- tynnyri- eli holvikatto
- kupolikatto
- suippo- ja tornikatto
[muokkaa] Sisäkatto ja alakatto
Sisäkatto on huonetilan yläpinta ja tyypillisesti yläpohjarakenteen alapinta. Monikerroksisissa rakennuksissa alemman kerroksen kattopinnan ja ylemmän kerroksen lattiapinnan välinen rakennusosa on nimeltään välipohja.
Sisäkatto voi olla suora eli vaakasuuntainen tai vino, jolloin se tavallisimmin mukailee rakennuksen vesikaton muotoa. Asuintiloihin verrattuna julkisissa tiloissa sisäkatto on rikkaammin muotoiltu esimerkiksi erilaisin pintarakentein. Teollisuustiloissa sisäkatto on usein palkkikatto tai ylöspäin levenevien pilarien kannattama ns. sienipilarikatto. Sisäkaton muodolla on hyvin keskeinen asema tilan hahmottamisessa.
Alakatto on sisäkatossa oleva erillinen alaslasku. Tyypillisesti alakatot ovat LVI- ja sähköteknisten asennusten peittämiseen tehtäviä kotelointeja. Akustisesti vaativissa huonetiloissa voidaan käyttää ääntävaimentavaa akustiikka-alakattoa.
