Kagaali

Wikipedia

Kagaali oli sortokaudella perustettu suomalainen salaseura, joka toimi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin sortovaltaa vastaan.

Kagaalin keskushahmona on pidetty professori Leo Mecheliniä, sitoutumatonta liberaalia, mutta merkittäviä johtohahmoja olivat myös Carl Mannerheim (marsalkan vanhempi veli), Adolf von Bonsdorff, Ernst Estlander, J. N. Reuter, Adolf Törngren ja Wilhelm Zilliacus ruotsalaisesta puolueesta sekä nuorsuomalaiset Eero Erkko, Th. Homén, Heikki Renvall ja P. E. Svinhufvud.

Kagaali perustettiin Turholman kartanossa Laajasalossa. Kartanon isäntä, kenraali Jacob Julius af Lindfors oli perinyt omaisuutensa tyhjästä kauppahuoneen omistajaksi nousseelta appi-isältään Henrik Borgströmiltä (1799-1883), joka oli myös ollut perustamassa Liberaalista puoluetta ja toiminut merkittävänä taidevaikuttajana.

Salaisessa kokouksessa Leo Mechelin laati tsaarille kansalaisadressin, johon kerättiin n. 500 000 nimeä (maan väkiluku oli n. 2,6 miljoonaa). Mukana olivat luultavasti myös mm. Svinhufvud, Erkko ja Zilliacus. Tsaari torjui adressin ja uhkasi aseistakieltäytyjiä opiskelupaikkojen ja virkojen menetyksillä, mutta kagaalin järjestämät kutsuntalakot johtivat siihen, että moniin kutsuntoihin ei saapunut juuri ketään, ja lopulta tsaari luopui asevelvollisuuden toimeenpanosta.

Myöhemmin kuitenkin Bobrikov sai tsaarilta diktaattorinvaltuudet ja karkotti maasta kagaalin johtohenkilöt (1903). Kagaalin toiminta jatkui mm. Tukholmasta käsin. Enemmistö pysyi Mechelinin väkivallattoman vastarinnan linjalla, mutta kirjailija Konni Zilliacuksen vähemmistösiipi perusti aktiivisen vastustuspuolueen, ja aktivistit mm. murhasivat sortojohtajia, salakuljettivat aseita sekä oikeistolaisuudestaan huolimatta solmivat liittoja mm. Venäjän sosialistivallankumouksellisten kanssa. Professori Mechelin puolestaan teki yhteistyötä Venäjän liberaalien (kadettipuolue) kanssa.

Venäjä kärsi vuonna 1905 sodassa nöyryyttävän tappion Japanille, mikä laukaisi yhteiskunnallisia levottomuuksia, ja lopulta tsaari luopui itsevaltiudestaan parlamentin (duuma) hyväksi. Suomalaisetkin perustuslailliset jatkoivat vastarintaansa sosialistien tuella, jolloin tsaari antoi Mechelinin muodostaa hallituksen (senaatin) ja tuoda Suomeen yleisen ja yhtäläisen ääni- ja vaalioikeuden sekä ihmisoikeudet (1906). Tähän päättyi ensimmäinen sortokausi (1899-1905).

Naiskagaali oli kagaalin sisarjärjestö. Sen johtajia oli mm. nuorsuomalainen tohtori Tekla Hultin, joka myös tuki aktivisti- ja jääkäriliikkeitä. Naiskagaali mm. levitti kiellettyä poliittista kirjallisuutta kuten maanalaista Vapaita lehtisiä (Fria Ord) -lehteä.