Käsikranaatti

Wikipedia

Käsikranaatti on jalkaväen käyttämä, mukanakulkeva, käsin heitettävä räjähde. Sitä käytetään pääsääntöisesti vihollisen elävän voiman ja pesäkkeiden tuhoamiseen. Käsikranaattien yleinen viive on 3,5 (±0,5) sekuntia kuluttua heittämisestä, joissakin malleissa räjähdysviivettä voi säätää.

[muokkaa] Erilaisia käsikranaatteja

Varsinaisia käsikranaatteja on pääsääntöisesti olemassa kolme erilaista mallia:

Sirpalekäsikranaatti, jonka toiminta perustuu räjähtäessä tapahtuvaan metallisen kuoren sirpaloitumiseen ja painevaikutukseen, joka tuhoaa tai vahingoittaa vihollisen elävää voimaa. Sirpaloituvat kranaatit ovat muodoltaan yleensä muodoltaan hyvin pyöreitä (tai soikeita) mahdollisimman tasaisen sirpaloitumisen takaamiseksi. Suomen armeijan käyttämä sirpalekranaatti hajoaa räjähtäessään noin 2 500 sirpaleeksi.
Painekäsikranaatti, jonka toiminta perustuu painevaikutukseen. Sen muovinen kuori ei aiheuta sirpaleita, ja esimerkiksi Suomen armeijan käyttämä painekäsikranaatti aiheuttaa räjähtäessään jopa 140 kilopascalin paineen 1,5 metrin etäisyydellä, 0,5 metrin korkeudella suljetussa tilassa.
Fosforikäsikranaatti, joka sytyttää ja sokaisee.

Lisäksi armeijan ja erityisesti erikoisjoukkojen ja poliisin käytössä on muita erilaisia käsiheitteitä:

Savuheite (kranaatti), käytetään vastustajien sokaisuun ja oman toiminnan suojaamiseen/peittämiseen.
Merkkisavuheite joita on eri värisiä ja joiden tarkoituksena voi olla esim. maalin osoitus, perääntymiskäsky, paikan ilmoittaminen helikoptereille tms.
Sokaisukranaatti ns. Flashbang, käytetään mm. rynnäköissä vastustajien sokaisuun räjähdysvälähdyksellä ja lamauttamiseen voimakkaalla räjähdysäänellä.
Kyynelkaasukranaatti, käytetään mm. rynnäköissä ja mellakoissa henkilöiden lamauttamiseen. Kyynelkaasun lisäksi löytyy myös OC (pippurikaasu) kranaatteja samaan tarkoitukseen.

[muokkaa] Käyttö

Käsikranaatin käyttökoulutusta

Käsikranaatti aktivoidaan vetämällä sen varmistinsokka irti. Tämän jälkeen käsikranaatti heitetään ja sen irtautuessa heittäjän kädestä siinä ollut varmistinkahva irtoaa, vapauttaen iskurin, joka taas sytyttää kemiallisen ajastimen. Kun ajastimen aika, joka on yleensä noin 3,5 sekuntia, on kulunut loppuun, nalli räjäyttää varsinaisen käsikranaatin primääriräjähteen/aineen.

Ensimmäisten käsikranaattien ajastin käynnistyi jo sokan irtivetämisen jälkeen ja sotilaan oli pakko tänä aikana heittää kranaatti. Ymmärrettävästi liika viivyttely johti käsikranaatin räjähtämiseen kädessä, mutta myös liian nopeasti heittämällä viholliselle jäi enemmän aikaa suojautua.

[muokkaa] Suomalaiset käsikranaatit

Suomen puolustusvoimien käyttämä sirpalekäsikranaatti koostuu seuraavista osista:

runko m/43
kahvasytytin m/83
- vetorengas
- varmistussokka
- kahva
- räjäytin

Sen pituus on noin 9 cm, halkaisija noin 5,3 cm ja paino noin 390 grammaa. Väriltään kranaatti on musta tai vihreä ja sen kuoressa on pystysuuntaisia uria.

Suomalaisen painekäsikranaatin pituus on noin 13,5 cm, halkaisija noin 5,3 cm ja paino noin 390 grammaa.

Harjoiteltaessa käytetään keltaista muovista harjoituskäsikranaattia. Se ei sisällä räjäyttimen lisäksi muuta räjähdysainetta vaan vain valkoista jauhetta, joka pöllähtää, kun kranaatti räjähtää. Tämäkin kranaatti on silti vaarallinen ja on aiheuttanut onnettomuuksia.^[1]