Käräjät
Wikipedia
Käräjät ovat vanhimpien, oppineimpien tai valittujen edustajien kokous, johon keräännytään eri puolilta päättämään asioista, käymään oikeutta tai tapaamaan muuten. Nykyisin käräjillä tarkoitetaan lähinnä oikeuslaitoksen oikeusistuntoa. Perinteinen käräjälaitos on kuulunut jossain muodossa lähes kaikkien luonnonkansojen ja muiden muinaisten pienten yhteisöjen perinteisiin.
Suomen sana "käräjät" (vanhassa muodossa myös "keräjät") tulee sanasta "kerätä", sillä käräjille usein keräännytään eli kokoonnutaan. Käräjillä usein neuvotellaan eli pidetään neuvoa. Neuvo tarkoittaa alun perin jotakuinkin viisautta käytännön asioissa, ja neuvonpito on siis koettu viisauden ylläpitämiseksi. Neuvotteluun osallistuvat ovat neuvosto.
Käräjät ovat olleet monen heimokulttuurin mittakaavassa korkea yhteiskunnallinen toimitus. Käräjät ovat pitäneet yllä heimon lakeja, perinteitä ja yhteenkuuluvuutta. Toisinaan käräjät ovat jopa yhdistäneet useita kansoja tai heimoja laajemmiksi hallinnollisiksi kokonaisuuksiksi, vaikkakin löyhästi. Esimerkiksi joillakin intiaanien pow-wow-käräjillä kokoontuvat edustajat useammasta heimosta tai kansasta. Tällöin neuvotellaan usein yhteistyöstä, sopimuksista tai rauhasta. Pienet käräjät ovat esimerkiksi kyläyhteisön vanhinten kokous.
Vaikka demokratia-käsitteen käyttäminen heimoyhteiskuntien yhteydessä on anakronistista, voidaan käräjälaitoksia luonnehtia suhteellisen demokraattisiksi verrattuna esimerkiksi moniin muinaisiin korkeakulttuureihin. Mukana käräjillä ovat voineet olla sukujen vanhimmat, perheiden päämiehet tai jopa kaikki täysi-ikäiset miehet. Joissain kulttuureissa myös hedelmällisen ikänsä ohittanut nainen on voitu ottaa käräjille. Matriarkaalisissa yhteisöissä neuvoa ovat pitäneet yleensä vanhat naiset. Heimoyhteiskunnissa oli vain harvoin muita selvästi enemmän yhteisöllistä valtaa omaavaa yläluokkaa. Päällikkökin sai usein valtansa neuvostolta, ja häntä sitoivat perinteet ja neuvoston säätämät lait. Yhteiskunnat ovat usein kasvaessaan ja kehittyessään muokkautuneet hierarkisemman vallanjaon suuntaan ja jopa yksinvaltiuteen. Oikeusistunnoissa käräjäluonne on kuitenkin säilynyt myös itsevaltiuden aikana, ja siksi niitä kutsutaan käräjiksi nykyisin. (Katso käräjäoikeus). Neuvosto on myös voinut toimia vallanpitäjien neuvonantajana, mutta nämäkin joskus korvaavat yksittäiset neuvonantajat, jotka eivät välttämättä neuvottele keskenään tai edusta kansaa monipuolisesti.
Käräjäpaikat ovat usein olleet erityisiä. Käräjiä on pidetty esimerkiksi käräjätalossa, käräjäteltassa, merkittävällä luonnonpaikalla tai kalmiston tai palvontapaikan lähellä. Käräjäpaikat on usein koettu pyhiksi ja loukkaamattomiksi. Tämä on ehkä parantanut osanottajien rehellisyyttä. Käräjäpaikalla täytyy puhua totta, sillä muuten henkiolennotkin suuttuvat. Käräjäpaikoilla tehdyt sopimukset ja valat ovat myös erityisen pitäviä.
Suomalaisen kansanperinteen mukaan monia mäkiä on käytetty käräjöintiin. Kansanperinne tuntee myös muun muassa käräjäkiviä ja käräjämäntyjä. Sana käräjä liittyy useisiin paikannimiin ja sukunimiin. Myös Ukko ylijumala on käynyt pilvissä käräjiä, joilla on pidetty neuvoa tulevasta säästä.
Käräjät esiintyvät nykyisin virallisesti tuomioistuinsanastossa. Aiemmin 1990-luvulle asti kihlakunnantuomarin toimialue jakaantui käräjäkuntiin. 1970-luvulla otettiin kihlakunnanoikeuksisssa käyttöön virkanimike käräjätuomari. 1990-luvulla kun kihlakunnan- ja raastuvanoikeudet lakkautettiin tilalle tuli yhtenäisten käräjäoikeuksien järjestelmä.
