Jakosuodin

Wikipedia

Jakosuodin (oikeammin jakosuodatin) -nimitystä käytetään lähinnä ihmisen kuuloalueella toimivasta sähköisestä suodattimesta, joka suodattaa pois määrättyjä taajuuksia sähköisestä äänisignaalista.

Passiivinen jakosuodin muodostuu reaktiivisista komponenteista, keloista ja/tai kondensaattoreista, sekä vastuksista. Yksinkertaisimmillaan suodin voi olla pelkkä yksittäinen reaktiivinen komponentti. Digitaalinen jakosuodin taas koostuu signaalinkäsittelyprosessorista (DSP), sen ohjelmasta ja mahdollisista analogi/digitaali/analogi-muuntimista.

Jakosuodintyyppejä ovat mm:

• ylipäästösuodin (high pass), joka nimensä mukaisesti suodattaa pois rajataajuuttaan pienempiä taajuuksia ja päästää suuremmat lävitse,
• alipäästösuodin (low pass), joka päästää pienet taajuudet lävitse,
• kaistanpäästösuodin (band pass), näiden kahden yhdistelmä, jossa päästetään tietty taajuusalue lävitse ja suodatetaan sekä sitä suurempia että pienempiä taajuuksia.
• kaistanestosuodin (notch), jolla rajataan tietty taajuusalue pois.
• kokopäästösuodin (allpass), jolla ääntä voidaan viivästää.

Jakosuotimen tärkeimmät muuttujat ovat jakojyrkkyys ja -taajuus. Ensimmäinen kertoo kuinka jyrkästi taajuuksia suodatetaan. Tätä ilmaistaan yleensä yksiköllä dB/oct eli desibeliä/oktaavi tai dB/dek eli desibeliä/dekadi. Monesti puhutaan ensimmäisen, toisen, kolmannen jne. asteen jakosuotimista: 1. asteen suodin sisältää yhden reaktiivisen komponentin (kelan / kondensaattorin), 2. asteen kaksi jne. Jakotaajuus taas ilmaisee taajuuden, jolla toisto siirtyy elementiltä toiselle, eli taajuuden, jolla ao. elementtien saamat signaalit ovat yhtä suuria.

Jakosuotimia käytetään kaiuttimissa. Esimerkiksi kolmitiekaiuttimen jakosuodinverkostoon tarvitaan tavallisesti alipäästösuodin bassoelementille, kaistanpäästösuodin keskiäänielementille sekä ylipäästösuodin diskanttielementille.

Aktiivinen jakosuodin sisältää signaalia vahvistavia komponentteja, lähinnä transistoreja tai niitä sisältäviä mikropiirejä (operaatiovahvistimia, OPA), jotka tarvitsevat toimiakseen käyttöjännitettä. Passiivinen suodin ei tarvitse sähkönsyöttöä, mutta sillä voi vain vaimentaa signaaleja. Aktiivisessa suotimessa taajuuksien erottelu tapahtuu ennen signaalin vientiä päätevahvistimelle. Etuina on mahdollisuus säätää jakotaajuutta, vahvistusta ja muita parametrejä, haittapuolena erillisen päätevahvistimen tarve jokaiselle kaiuttimen elementille, sekä vaatimus sähkönsyötöstä suotimelle.