J. Karjalainen
Wikipedia
{{{toive}}}
Jukka Tapio Karjalainen (s. 1. huhtikuuta 1957, Helsinki) on suomalainen muusikko ja lauluntekijä. Hän on levyttänyt J. Karjalaisen nimellä eri yhtyeiden kanssa 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Useimmat Karjalaisen levyistä ovat menestyneet hyvin. Hän on sanoittanut ja säveltänyt muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki levyttämänsä kappaleet. Karjalainen aloitti blues- ja kantrivaikutteisella musiikilla, jota värittivät Mustat Lasit -yhtyeen puhallinsoittimet soul-sävyineen. 1990-luvulla hän siirtyi rockimpaan ja popimpaan suuntaan. Hän on yksi 1980-luvun Suomirockin pioneereista ja kehittäjistä.
Koulun ja armeijan jälkeen Karjalainen meni töihin SEK-mainostoimistoon, jossa työskentelyä hän jatkoi vielä levyuran alettuakin. Ensimmäiset kaksi albumia julkaisi pieni Kompass-levy-yhtiö, josta J. Karjalainen ja Mustat Lasit -yhtye siirtyi Poko Rekordsille.
Läpimurtonsa Karjalainen teki vuonna 1982 Yö Kun Saapuu Helsinkiin-albumilla julkaistulla, alun perin naisen laulamaksi tarkoitetulla Ankkurinapilla. Vuoden 1984 kappale Oi mikä ihana ilta herätti kummastusta, mutta nousi Karjalaisen siihen asti suurimmaksi hitiksi. Vuonna 1985 ilmestyneen Doris-albumin samanniminen hittibiisi räjäyttikin sitten potin. Seuraavana vuonna julkaistiin single Sekaisin, joka nousi taas hitiksi, ja jatkoa seurasi. Lähes kaikki Karjalaisen albumit ovat myyneet vähintään kultaa. Vuoden 1992 kokoelma on 20. myydyin kotimainen levy Suomessa. Samana vuonna julkaistiin hittisinglet Mies jolle ei koskaan tapahdu mitään ja Telepatiaa. Vuoden 1994 Villejä lupiineja -albumi sisälsi nimikkokappaleen lisäksi hitin Volframisydän.
Karjalaisen suuria hittejä ovat muun muassa vasta myöhemmin kulttiasemaan noussut alkuaikojen biisi Sankarit, Hän, Telepatiaa, Villejä lupiineja, Kolme cowboyta, Suomen kesän 1996 soitetuin laulu Missä se Väinö on? sekä Laura Häkkisen silmät ja Verinen mies. Uusin Karjalaisen hitti on Elecric Sauna -yhtyeen kanssa tehty vuonna 2003 julkaistu Hulmukka.
Tällä hetkellä J. Karjalainen Electric Sauna -kokoonpanoon kuuluvat J. Karjalainen (laulu, kitara), Keimo Hirvonen (rummut), Mitja Tuurala (basso), Pekka Gröhn (kosketinsoittimet) ja Tommi Viksten (kitara).
J. Karjalainen on saanut tunnustuksena työstään mm. arvostetun Juha Vainion sanoittajapalkinnon vuonna 2003.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] J. Karjalainen ja Mustat lasit
- J. Karjalainen ja Mustat lasit (1981)
- Yö kun saapuu Helsinkiin (1982)
- Tatsum tisal (1983)
- Tunnussävel (1983, live)
- Doris (1985)
- Varaani (1986)
- Kookospähkinäkitara (1987)
- Lumipallo (1988)
- Live (1989, live)
[muokkaa] J. Karjalainen
[muokkaa] J. Karjalainen yhtyeineen
[muokkaa] J. Karjalainen Electric Sauna
- J. Karjalainen Electric Sauna (1996)
- Laura Häkkisen silmät (1998)
- Electric picnic (1999)
- Marjaniemessä (2001)
- Valtatie (2002)
[muokkaa] Kokoelmalevyt
- Kokoelma (1983)
- Suurimmat hitit (1992)
- Vanhaa rautaa – keihäänkärkiä 1992–2004 (2004)
- Juhlakokoelma 1981-2005' (2005)
[muokkaa] DVD:t
- Mikä mahtaa olla in? (2004)
[muokkaa] Myydyimmät levyt
- Suurimmat hitit myyty 126 519 kpl (triplaplatinaa 7/99)
- Laura Häkkisen silmät 78 734 kpl (platinaa 5/98)
- Electric Sauna 78 303 kpl (platinaa 6/96)
- Tähtilampun alla 71 055 kpl (platinaa 1992)
- Varaani 67 361 kpl (platinaa 1986)
- Villejä lupiineja 66 592 kpl (platinaa 1994)
- Lumipallo 64 576 kpl (platinaa 1989)
- Kookospähkinäkitara 50 813 kpl (platinaa 2/00)
- Doris 43 722 kpl (kultaa 1987)
- Keltaisessa talossa 29 553 kpl (kultaa 1990)
- Electric picnic 28 764 kpl (kultaa 4/99)
- Marjaniemessä 23 446 kpl (kultaa 4/01)
- Valtatie 17 398 kpl (kultaa 11/02)
- Vanhaa rautaa 15 601 kpl (kultaa 03/04)
Lähde: Poko Rekords 30.6.2004 / Vesa Kontiainen: Aitoa Suomirokkia – Poko Rekordsin historia
