Jäähdytin

Wikipedia

	Tämän artikkelin tai osion kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
	Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Jäähdytin on lämmönsiirrin, jossa virtaava fluidi luovuttaa lämpöenergiaansa toiselle, joko vastavirtaan tai jäähdyttimen läpi ristiin, kulkevalle fluidille, jolloin virtaavan fluidin lämpötila laskee. Yleisimmin virtaavana fluidina on neste (vesi, tisle, glykoli jne) ja jäähdyttävänä fluidina joko kylmä vesi tai kaasu (ilma). Jäähdytyksessä siirtyvän lämpöenergian määrä riippuu pinta-alasta, fluidien ominaislämpökapasiteetista sekä jäähdytinmateriaalin lämmönsiirtokertoimesta. Lämmönsiirto on ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälö. Voimalaitoksissa käytettävistä jäähdyttimistä käytetään nimitystä lauhdutin.

Nestejäähdytteisissä polttomoottoreissa jäähdyttimenä toimii yleensä metalliputkikehikko, johon on kiinnitetty tiheä ohuiden metalliripojen muodostama kennosto, jonka läpi puhalletaan ilmaa. Jäähdytysnesteen (yleensä vesi-glykoliseosta) lämpöenergia siirtyy virtaavaan ilmaan. Ilmajäähdytteisissä polttomoottoreissa lämpö johdetaan suoraan sylinterin ulkopinnalla oleviin, pinta-alaltaan suuriin, jäähdytysripoihin, joiden läpi ilma virtaa.

Kemian laboratorioissa yleisimmin käytetty jäähdytin (lauhdutin) on Liebig-jäähdytin, jossa kaksi sisäkkäistä putkea muodostaa annuluksen. Kuuma fluidi virtaa sisemmän putken läpi, ja luovuttaa entalpiansa putkien välisessä annuluksessa vastavirtaan kulkevalle kylmälle fluidille.