Itäinen Han-dynastia
Wikipedia
Itäinen Han-dynastia 東漢 [dōng hàn] (东汉) hallitsi Kiinassa 25 – 220 j.Kr. Tämä oli osa Han-dynastiaa. Aiempi historiankirjoitus (mm. Sima Qian) tuntee ajanjakson myöhempänä Han-dynastiana, mutta tämä nimike tarkoittaa nykyisin 900-luvulla vallinnutta dynastiaa.
Uudistaja Wang Mang (王莽) oli korvannut Liu-suvun Han-dynastian johdossa vuodesta 9 vuoteen 24 taloudellisia ongelmia korjatakseen. Lukuisat talonpoikaiskapinat kuitenkin heikensivät hänen valtaansa ja Liu Xiu, keisarinimeltään Guang Wudi 光武帝, palautti Han-dynastian perheelleen monien suurmaanomistajaperheiden tukemana, mikä synnytti myöhemmän Han-dynastian eli Itäisen Han-dynastian jonka pääkaupunkina toimi Luoyang.
Sekä maan sisäinen että rajojen valvonta muuttui vähemmän tiukaksi Itäisen Han-dynastian aikana, mikä nosti yksityiskaupan ja salakuljetuksen roolia. Näihin aikoihin Kiinaan saapui suuria määriä ulkomaisia kauppiaita, silkkitie johti kukoistavaan silkkikauppaan Euraasiassa ja buddhalaisuus levisi Intiasta Kiinaan.
Dynastian alkuaikoina tilanne kotimaassa oli stabiili ja dynastia laajeni ulkovaltojen alueille. Alkuperäisasukkaiden kapina keski-Vietnamissa kukistettiin 43-44 ja Pohjois-Kiinaankin kohdistuva ulkoinen uhka lientyi. Kiinan hallitseva rooli Keski-Aasiassa saatiin myös palautettua ensimmäisellä vuosisadalla.
Poliittinen ilmasto kääntyi kuitenkin huonompaan suuntaan pääkaupungissa keisari Ho di:n (88-105) aikana. Keisarilliseen perheeseen avioliiton kautta tulleet ulkoiset perheet alkoivat lisätä valtaansa kun keisareiksi päätyi lapsia ja heikkoja miehiä. Myös eunukit onnistuivat nostamaan asemaansa, he saivat oikeuden adoptoida poikia vuonna 135 ja heidän valtansa ja varallisuutensa kasvoivat. Maanomistajaperheet ja oppineet vastustivat näiden alempien luokkien vaikutusta keisarin politiikkaan ja virkamiesten palkkaukseen. He muodostivat puolueen tätä vastaan, minkä eunukit kuitenkin saivat kaadettua ja karkotettua maasta vuonna 167. Maanomistajaperheet pitivät kuitenkin valtansa provinsseissa ja valtakamppailu jatkui.
Toisen vuosisadan lopussa talonpoikaiskapinat uhkasivat valtaa provinsseissa. Keltaisenjoen tulvien jälkeen taolaisuuteen taipuvaiset talonpojat liikehtivät Hunanin ja Shandongin rajoilla. Tämä johti nk. Keltaisten turbaanien (Huang-qin) veriseen kapinaan vuonna 184. Kapinoitsijoilla oli yli 360 000 miestä aseissa. Länsi-Kiinassa tapahtui vastaava kapina samoihin aikoihin, mutta sen ulottuvuus rajoittui Sichuanin provinssiin.
Kapinointi vei vallan armeijan johtajien käsiin. Eunukit yrittivät vallankaappausta vuonna 189 joidenkin kenraalien tukemina, mutta Yuan Shao kukisti tämän ja teurasti yli 2000 eunukkia. Heti teloitusten jälkeen Dong Zhuo johdatti joukkonsa Luoyangiin ja asetti valtaistuimelle viimeisen Han-dynastian keisarin Xian Di:n. Hänen armeijansa, johon kuului suuria määriä barbaareja, poltti ja hävitti Luoyangin vuonna 190, tuhoten keisarillisen kirjaston ja Han-dynastian arkistot. Pääkaupunki siirrettiin Chang Aniin ja Dong Zhuo murhattiin 192. Cao Cao alkoi lisätä omaa valtaansa eliminoiden vähitellen kilpailijoitaan pohjois-Kiinassa.
Kaupunkilaistalous alkoi romuttua talonpoikaiskapinoiden ja kilpailevien armeijoiden johtajien sotien vuoksi. Han-kaudella vallinnut suuri tuottavuus ja urbaani talous kärsivät niin pahasti, että Han-kauden loppu nähdän uuden aikakauden, Kiinan keskiajan, alkuna.
[muokkaa] Katso myös
- Kiinan dynastiat
- edellinen kausi: Läntinen Han-dynastia
- vallitseva suurempi jakso: Han-dynastia
- seuraava kausi: Kolme kuningaskuntaa
- ensimmäinen vuosisata j.Kr.
- 100-luku
- 200-luku
