Intertekstuaalisuus

Wikipedia

Intertekstuaalisuus tarkoittaa tekstissä esiintyviä viitteitä muihin teksteihin. On sanottu, että kirjailija kirjoittaa kaikki tekstinsä muiden lukemiensa kirjojen pohjalta, tai kenties pohjautuen koko hänen elämänkokemukseensa. Niinpä intertekstuaalisia viitteitä voi havaita kaikessa kirjallisuudessa.

Intertekstuaalisuuden lajeja ovat esim.

• Suora viittaus toiseen kirjaan
• Viittaus sosiaaliseen tai historialliseen paradigmaan
• Viittaus yhteiskunnalliseen ideologiaan

[muokkaa] Dekonstruktio

Jacques Derrida oli filosofisen jälkistrukturalismin edustaja, joka kehitti dekonstruktion perusperiaatteita. Intertekstuaalisuutta on pidetty dekonstruktion alalajina.

Dekonstruktio yleisesti ottaen on ero tekstin ja marginaalin välillä, ero kirjaan painetun ja lukijan tulkitseman tekstin välillä, se, mikä on rivien välissä. Intertekstuaalisuus on vain yksi esimerkki dekonstruktiosta.

[muokkaa] Esimerkkejä intertekstuaalisuudesta

• Dostojevski viittasi kirjoissaan jatkuvasti pilkallisesti Gogolin teksteihin, lainaten yksittäisiä lauseita (maailmalle näkymättömät kyyneleet näkyväisen naurun alla teoksesta Kuolleet sielut teokseen Riivaajat) tai henkilöhahmoja (mielipuoli teoksesta mielipuolen päiväkirja sekä eräs vänrikki tuntemattomasta Gogolin teoksesta teokseen kellariloukku). Dostojevskin tarkoitus oli usein satiirinomainen, usein omien mielipiteidensä ja niiden vastakkainasettelun Gogolin kanssa korostaminen.^lähde?
• Olipa kerran viittaa yleiseen saduissa käytettyyn aloitukseen. Se asettaa tietyn rytmin ja tietyt odotukset lukijalle sekä antaa turvallisen, tutun ja pehmeän aloituksen satuun.

Selviä intertekstuaalisuus tapauksia ovat tyylijäljitelmät eli pastissit ja parodiat, eli ivanäytelmät.