Hercule Poirot

Wikipedia

Hercule Poirot on Agatha Christien salapoliisitarinoissa esiintyvä yksityisetsivä. Poirot esittäytyi heti Christien esikoisromaanissa Stylesin tapaus (The Mysterious Affair at Styles, 1921) ja oli sen jälkeen päähenkilönä vielä 32 salapoliisiromaanissa, joukossa sellaisia dekkarikirjallisuuden klassikoita kuin Roger Ackroydin murha (The Murder of Roger Acroyd, 1926), Idän pikajunan arvoitus (Murder on the Orient Express, 1934) ja Kuolema Niilillä (Death on the Nile, 1937), sekä kymmenissä novelleissa.

Hercule Poirot on pieni ja pyöreä belgialaissiirtolainen, jonka ylpeys ovat vahatut viikset. Poirot on lähes sairaalloisen pikkutarkka ja hienosteleva. Poirot luottaa psykologiaan ja väittää pystyvänsä ratkaisemaan rikoksen kuin rikoksen istumalla vain nojatuolissaan ja päättelemällä, käyttämällä "pieniä harmaita aivosolujaan".

Hercule Poirot- ja Sherlock Holmes -tarinoista löytyy paljon rakenteellisia yhtäläisyyksiä. Molemmilla on yksinkertaisempi apuri, jonka kautta tarinat kerrotaan ja jonka tehtävä on ihmetellä salapoliisin saavutuksia. Poirot’n apuri on kapteeni Arthur Hastings, joka tosin esiintyy vain Christien varhaiskauden teoksissa – vuoden 1937 jälkeen varsinaisesti enää Poirot’n uran päättävässä Esiripussa. Poirot ja Holmes edustavat muutenkin samankaltaista "loogisen rikoksenratkonnan" tyyliä.

Vaikka Christie käytti Poirot’ta ylivoimaisesti eniten kaikista henkilöhahmoistaan, hän oli etenkin uransa loppupuolella tyytymätön tähän. Yksi ongelma oli ikä - Poirot oli jo syntyessään vuonna 1921 ollut eläkeiässä, joten Christien oli pakko venyttää realismin rajoja voidakseen kirjoittaa hänestä vielä 1970-luvullakin. Poirot alkoi myös tuntua luojastaan liian karrikoidulta ja ärsyttävältä hahmolta. Christie myös satirisoi omaa tyytymättömyyttään Poirot’hon teostensa kautta: myöhäiskauden kirjoissa esiintyy Christien parodinen omakuva, naispuolinen salapoliisikirjailija Ariadne Oliver, joka harmittelee sitä, että on ottanut kirjojensa sankariksi suomalaisen salapoliisin, vaikkei tiedä Suomesta ja suomalaisista mitään.

Poirot esiintyi viimeisen kerran romaanissa Esirippu (Curtain, 1975). Christie oli kirjoittanut teoksen jo 1940-luvulla, mutta määrännyt sen julkaistavaksi vasta kuolemansa jälkeen. Lopulta se ilmestyi kirjailijan kuolemaa edeltävänä vuonna. Esiripussa Poirot kuolee viimeisen juttunsa ratkaistuaan, sillä Christie ilmeisesti halusi panna Poirot’n seikkailuille lopullisen pisteen ja estää muita jatkamasta niitä.

Ensimmäisen kerran Poirot esiintyi valkokankaalla vuonna 1931 Roger Ackroydin murhaan perustuvassa Alibissa. Myöhemmin Poirot’ta on näytellyt mm. Peter Ustinov. Vuonna 1989 Englannin televisio aloitti kunnianhimoisen projektin Poirot’n koko uran kuvaamiseksi televisiosarjaksi ja -elokuviksi. Pääroolissa on alusta asti näytellyt David Suchet.

[muokkaa] Hercule Poirot -bibliografia

Romaanit:

The Mysterious Affair at Styles (1921, suom. Stylesin tapaus, WSOY 1970)
Murder on the Links (1923, suom. Golfkentän murha, Otava 1943)
The Murder of Roger Ackroyd (1926, suom. Odottamaton ratkaisu, Satakunnan kirjateollisuus Oy 1927, Kello 9.10, Otava 1929, Roger Ackroydin murha, WSOY 1959)
The Big Four (1927, suom. Neljä suurta, WSOY 1978)
The Mystery of the Blue Train (1928, suom. Sininen juna, Otava 1940)
Peril at End House (1932, suom. Vaarallinen talo, WSOY 1936)
Lord Edgware Dies, (1933, suom. Lordin kuolema, WSOY 1953)
Murder on the Orient Express (1934, suom. Idän pikajunan arvoitus, WSOY 1937)
The A.B.C. Murders (1935, suom. Aikataulukon arvoitus, WSOY 1938)
Death in the Clouds (1935, suom. Lentävä kuolema, WSOY 1937)
Three-Act Tragedy (1935, suom. Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä, WSOY 1960)
Cards on the Table (1936, suom. Kortit pöydällä, WSOY 1939)
Murder in Mesopotamia (1936, suom. Murha Mesopotamiassa, WSOY 1957)
Death on the Nile (1937, suom. Kuolema Niilillä, Otava 1940)
Dumb Witness (1937, suom. Mykkä todistaja, WSOY 1953)
Appointment with Death (1938, suom. Hänet täytyy tappaa, WSOY 1971)
Hercule Poirot’s Christmas (1938, suom. Simeon Leen testamentti, WSOY 1953)
One, Two, Buckle My Shoe (1940, suom. Mabellen kahdet kasvot, WSOY 1961)
Sad Cypress (1940, suom. Teetä kolmelle, WSOY 1974)
Evil under the Sun (1941, suom. Varjossa auringon alla, WSOY 1962)
Five Little Pigs (1943, suom. Viisi pientä porsasta, Kolmiokerho 1948, Viisi pientä possua, WSOY 1971)
The Hollow (1946, suom. Kohtalokas viikonloppu, WSOY 1959)
Taken at the Flood (1948, suom. Vuoksi ja luode, WSOY 1973)
Mrs. McGinty’s Dead (1952, suom. Rouva McGinty on kuollut, WSOY 1973)
After the Funeral (1953, suom. Hautajaisten jälkeen, WSOY 1956)
Hickory Dickory Dock (1955, suom. Neiti Lemon erehtyy, WSOY 1957)
Dead Man’s Folly (1956, suom. Kuolleen miehen huvimaja, WSOY 1975)
Cat among the Pigeons (1959, suom. Kissa kyyhkyslakassa, WSOY 1960)
The Clocks (1963, suom. Kellot, WSOY 1964)
The Third Girl (1966, suom. Kolmas tyttö, WSOY 1970)
Halloween Party (1969, suom. Kurpitsajuhla, WSOY 1970)
Elephants Can Remember (1972, suom. Norsun muisti, WSOY 1973)
Curtain: Poirot’s Last Case (1975, suom. Esirippu. Poirotin viimeinen juttu, WSOY 1976)

Novellikokoelmat:

Poirot Investigates (1924, suom. Poirotin varhaiset jutut, WSOY 1982)
Murder in the Mews (1937, suom. Särkyneen peilin arvoitus, WSOY 1977)
The Labours of Hercules (1947, suom. Herkuleen urotyöt, WSOY 1971)
Three Blind Mice and other stories (1948, vain USA:ssa, Poirot esiintyi osassa novelleista, suom. Hiirenloukku, WSOY 1977)
The Adventure of the Christmas Pudding (1960, Poirot esiintyy yhtä lukuun ottamatta kaikissa novelleissa, suom. Seikkaileva jälkiruoka, WSOY 1984)
Poirot’s Early Cases (1974, novellikokoelma, suom. Poirotin lyhyet jutut, WSOY 1976)