Giorgio Vasari

Wikipedia

Giorgio Vasari, omakuva

Giorgio Vasari (1511–1574) oli italialainen taidemaalari ja arkkitehti, joka kuitenkin tunnetaan ennen kaikkea kirjastaan Taiteilijaelämäkertoja (Vite de' più eccellenti architetti, pittori, et scultori Italiani), joskin Vasari oli myös tunnustettu arkkitehti ja taidemaalari.

Giorgio Vasari syntyi Toscanan Arezzossa savenvalajan poikana. Serkkunsa Luca Signorellin suosituksesta hän meni varhaisella iällä taitavana lasimaalaajana tunnetun Guglielmo da Marsiglian oppilaaksi. Vasarin täytetty 16 vuotta kardinaali Silvio Passerini lähetti hänet Firenzeen Andrea del Sarton ja tämän oppilaiden Rosso Fiorentinon ja Jacopo Pontormon oppiin.

Koulutuksensa yhteydessä Vasari kohtasi myös johtavia humanisteja. Hänen opettajiinsa kuului muun muassa Piero Valeriano Bolzani, joka laati vuonna 1556 egyptiläisten hieroglyfien tutkimuksen uraauurtavana teoksena pidetyn Hieroglyphican. Firenzessä Vasari tutustui myös suuresti ihailemaansa Michelangeloon, jonka oppilaana hän opiskeli Medici-ruhtinaiden suojeluksessa.^[1] Pian tapaamisen jälkeen Michelangelo siirtyi kuitenkin Roomaan. Isänsä kuoltua ruttoon Vasari ryhtyi harjoittamaan arkkitehtuuria elättääkseen sisaruksiaan.

Vasari lähti Firenzestä, kun hänen suojelijansa herttua Alessandron oli salamurhattu. Tämän jälkeen Vasari ryhtyi kiertämään Italiaa ja tekemään muistiinpanoja taiteilijoista. Samalla Vasari työskenteli taidemaalarina. Ajatus Taiteilijaelämäkerroista lienee peräisin vuodelta 1546, jolloin Vasari keskusteli tällaisen kirjan tarpeesta Noceran piispan kanssa.

Henkilönä Vasari oli suoraselkäinen, eikä hänellä ollut taipumusta turhamaisuuteen. Vasarin kerrotaan vilpittömästi arvostaneen esimerkiksi Cimabuen ja Giotton töitä.^[1] Julkisen uransa päätteeksi Vasari valittiin Firenzen gonfalonieren korkeaan virkaan.^[1]

[muokkaa] Maalauksista

Vasarin fresko Viimeinen tuomio Firenzen tuomiokirkossa. Maalaukset on viimeistellyt Federigo Zuccaro.

Vasarin merkittävimpinä maalauksina pidetään Firenzen Palazzo Vecchion suuren salin maalauksia ja Firenzen tuomiokirkon Santa Maria del Fioren freskoja. Jälkimmäiset viimeisteli Vasarin kuoleman jälkeen Federigo Zuccaro.^[1] Elinaikanaan Vasaria arvostettiin suuresti, ja hän keräsi itselleen merkittävän omaisuuden. Vasarin itselleen rakennuttamansa talo Arezzossa on nykyisin hänen elämäntyötään esittelevä museo. Myöhempien kriitikoiden mukaan Vasarin maalauksia ei erityisemmin arvosteta vaan niiden arvioidaan jäljittelevän Michelangelon tyyliä.^[1] Vasari perusti Firenzeen 1563 taideakatemia Accademia del Disegnon, jonka johtoon valittiin hallitseva suurherttua ja Michelangelo. Instituutin jäseniksi valittiin 36 muuta taiteilijaa.

[muokkaa] Taiteilijaelämäkertoja

Vasarin teos Taiteilijaelämäkertoja.

Vasarin merkittävin teos on Taiteilijaelämäkertoja (Vite de' più eccellenti architetti, pittori, et scultori Italiani), josta puhutaan usein pelkällä nimikkeellä "Vite"), jonka hän kirjoitti vuosien 1550-1568 välillä. Kirjassaan Vasari käsittelee lukuisten italialaisten taiteilijoiden elämää, joskin hänen katsotaan osin suosineen kotiseutunsa Toscanan taiteilijoita. Yleisellä tasolla Vasarin arvioita pidetään kuitenkin varsin objektiivisina.^[1]

Teoksen merkittävänä antina voidaan pitää myös aikalaiskuvauksia siitä, minkälaisia taiteilijat olivat henkilöinä. Käsite "renessanssi" (rinascita) tuli ensimmäistä kertaa käyttöön Vasarin Taiteilijaelämäkerroissa. Kirja on omistettu Cosimo di Medicille. Kirjan lopussa on Vasarin omaa elämää käsittelevä hahmotelma.^[1]

Taiteilijaelämäkerrat jakautuu kolmeen osaan. Kirjassa käsiteltävät taiteilijat eri osissa ovat seuraavat: