FIM-92 Stinger
Wikipedia
FIM-92 Stinger on olalta laukaistava infrapunahakuinen ilmatorjuntaohjus. Ohjuksen kehittäjä oli yhdysvaltalainen Raytheon Missile Systems. Ensimmäisen kerran Stinger otettiin käyttöön vuonna 1981. Ohjuksella on tehty 270 varmistettua ilma-aluksen pudotusta. Stinger korvasi käytössä olleen FIM-43 Redeye-ohjuksen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tuotanto
Ohjusta valmistaa Raytheon Missile Systems Yhdysvalloissa sekä EADS lisenssillä Saksassa. Stingeriä ovat käyttäneet Yhdysvaltojen armeijan lisäksi 29 maata. Ohjusta on valmistettu noin 70 000 kappaletta.
FIM-92Stingeristä on kehitetty AIM-92 Stinger, ilmasta ilmaan ohjus käytettäväksi taisteluhelikoptereissa.
FIM-92 Stingerin laukaisualustoiksi on kehitetty M6 Linebacker ja M1097 Avenger. Ohjus voidaan laukaista myös HMMWV:n lisätystä ohjustelineestä.
[muokkaa] Rakenne
FIM-92 Stinger on 1,52 metriä pitkä ja halkaisijaltaan 70 mm lisänä 10 mm siivekkeet. Ohjus painaa 10,1 kg ja laukaisijan kanssa 15,2 kg. Stinger saavuttaa 2,2 machin nopeuden (750 m/s). Ohjuksen taistelukärki painaa 3 kg.
[muokkaa] Historia
Ensimmäisen kerran Stingeriä käytettiin sotatilanteessa 21 toukokuuta 1982 Falklandin sodassa. Ensimmäinen laukaus pudotti argentiinalaisen FMA IA 58 Pucará-lentokoneen. Brittien myöhemmät laukaukset eivät tuottaneet tulosta lähinnä puutteellisen koulutuksen vuoksi.
Afganistanin sisällissodan aikana CIA toimitti Mujahideen taistelijoille noin 500 Stingeriä (jotkin lähteet sanovat 1500). Ohjusten on sanottu pudottaneen lähemmäs 300 Neuvostoliittolaista lentokonetta ja helikopteria, ennen kuin Neuvostoliitto veti joukkonsa pois Afganistanista vuonna 1989. Toisen kerran Stingereitä toimitettiin ulkopuolisille kun Reaganin hallitus antoi ohjuksia UNITAn taistelijoille Angolaan, tavoitteena kaataa Angolan hallitus 1980-luvun lopulla. Kummassakin tapauksessa pyrkimykset kerätä käyttämättömät ohjukset takaisin vihollisuuksien loputtua, olivat tuloksettomia.
Afganistanin sisällissodan jälkeen Yhdysvaltojen yritys kerätä käyttämättömät ohjukset takaisin epäonnistui, jonka seurauksena niistä 16 kappaletta päätyi Iraniin. Stingerien avulla Iran sai haltuunsa teknologiaa kehittää itselleen omia ohjuksia.
