FH-1 Phantom

Wikipedia

McDonnell FH-1 Phantomin edelleenkehitelmä F2H Banshee

FH-1 Phantom oli McDonnell-yhtiön valmistama kaksimoottorinen suihkuhävittäjälentokone, joka suunniteltiin toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain laivastolle. Phantomista tuli 21. heinäkuuta 1946 ensimmäinen suihkumoottorinen taistelulentokone, joka operoi yhdysvaltalaiselta lentotukialukselta, USS Franklin D. Rooseveltilta.

Alkuvuodesta 1943 McDonnell kutsuttiin mukaan suunnittelemaan Yhdysvaltain laivaston kanssa lentotukialuskelpoista suihkuhävittäjää, jossa käytettäisiin Westinghouse Electric Corporationissa kehitettävänä olevia suihkumoottoreita. Kolme prototyyppiä tilattiin 30. elokuuta 1943 tyyppimerkinnällä XFD-1. Useiden eri moottoriyhdistelmien (kahdeksasta 241 mm moottorista kahteen 483 mm moottoriin) evaluoinnin jälkeen todettiin, että kaksi 483 mm moottoria olisi kevein ja yksikertaisin vaihtoehto. Rakenteeksi valittiin suunnitelma, jossa moottorit olivat asennettu lähelle runkoa, jotta ilmanotto- ja pakokaasukanavat olisivat lyhyitä. Tämä mahdollisti paremmat aerodynaamiset ominaisuudet kuin siipien alapuoliset moottorit. Nokkaan tehtiin varaus neljälle 12,7 mm konekiväärille.

Kun ensimmäinen XFD-1 valmistui tammikuussa 1945, niin saatavilla oli vain yksi Westinghouse 19XB-2B moottori asennettavaksi. Maanpinnalla tehtävät ja rullaustestit suoritettiin yhdellä moottorilla, ja luottamus uuteen koneeseen oli niin suuri, että myös ensilento 26. tammikuuta 1945 suoritettiin vain yhdellä suihkumoottorilla. Onnistuneiden testien jälkeen tuotantoversioiden tilaus tehtiin 7. maaliskuuta 1945 sadasta FD-1 lentokoneesta. Myöhemmin tyyppimerkintä muutettiin olemaan FH-1, koska valmistajatunnus "D" oli jo käytössä Douglas Aircraft Companyllä.

Sodan loppuessa tilauksen konemäärä vähennettiin 60 koneeseen ja ensimmäinen tuotantosarjan kone toimitettiin tammikuussa 1947.