Ferriitti

Wikipedia

Ferriitti (metallurgia), raudan ja rautavaltaisten metalliseosten kiderakenne (tilakeskinen kuutio) tai mikrorakenteen faasi.

Ferriitti (sähkötekniikassa) on ferromagneettinen keraaminen materiaali, seos rautaa, booria ja bariuma tai strontiuma tai molybdeeniä. Ferriitillä on suuri magneettinen permeabiliteetti, mikä sallii sen varastoida tiheämmän magneettikentän kuin pelkkä rauta. Näistä aineista tehdyt, nykyisin yleisimmät magneetit tunnetaan keraamisina magneetteina. Magneettikenttä B on noin 0.35 teslaa ja kenttävoimakkus H on noin 30 - 160 kiloampeerikierrosta metrille (400 - 2000 oerstedtiä).

[muokkaa] Käyttö

Ferriitit tuotetaan usein jauheena, josta voidaan sintrata kiinteitä sydämiä. Ferriittisydämiä käytetään elektroniikan keloissa, muuntajissa, sekä solenoideissa ja releissä joissa ferriitin käyttö pienentää pyörrehäviöitä. Ferriittirenkaita käytetään elektronisissalaitteissa yleisesti suojaamaan kaapeleita sähkömagneettisilta häiriöiltä. Varhaiset tietokonemuistit tallensivat tietoa ferriittirenkaiden remanessimagnetismiin. Ferriittirengasmuisti koostui joukosta matriisiin asetettuja ferriittirenkaita joiden läpi kulki luku- ja kirjoitusjohtimia. Ferriittijauhetta käytetään magneettinauhojen ja levykkeiden pinnoitusmateriaalina. Rautaoksidi on ollut tyypillinen pinnoitusmateriaali, ja sen tunnistaa punaruskeasta väristään. Yleisesti käytössä olevissa kodinkoneissa ja esim. kaiuttimissa käytetään juuri ferriittimagneetteja.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Ferrite FAQ (englanniksi)

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Tämä on täsmennyssivu, joka luettelee moniselitteisen käsitteen merkitykset. Katso myös luettelo täsmennyssivuista.