Enryaku-ji
Wikipedia
Enryaku-ji (jap. 延暦寺) on buddhalainen temppeli ja luostari Japanissa Kioton koillispuolella Hiei-vuoren huipulla. Sen perusti Saichō vuonna 806[1] palattuaan Kiinasta ja tuoden samalla Tendai-lahkon Japaniin. Enryaku-jistä tuli Japanin buddhalaisuuden tärkeimpiä keskuksia, jolla oli huippukautenaan noin 3 000 alatemppeliä ja tuhannen soturimunkin (jap. 僧兵, sōhei) armeija.[2] Temppeli joutui konfliktiin Kioton hovin kanssa, ja sen munkit hävittivät Kiotoa vuosisatojen ajan. Vuonna 1571 Oda Nobunaga, nähden temppelin vaikutusvallan esteenä Japanin yhdistymiselle, tuhosi suurimman osan kompleksista ja tappoi sen munkit.[2] Nykyinen Enryaku-ji on vain pieni osa aikaisemmasta temppelistä. Tendai toimi perusteena lähes kaikille tärkeille japanilaisille buddhalaisille lahkoille: Zenin, Nichirenin ja Jōdon perustajat ovat aloittaneet uransa Enryaku-jissä.[1]
Enryaku-ji jakautuu kolmeen osaan: Tō-tō (itäinen osa), Sai-tō (läntinen osa) ja Yokawa, joka sijaitsee neljän kilometrin päässä edellisistä. Tō-tōssa on temppelin kaksi tärkeintä hallia, Konpon Chū-dō ja Jōdo-in. Konpon Chū-dō ("pää-keskihalli") on Tendai-suuntauksen sydän; nykyinen rakennus on vuodelta 1642. Jōdo-in ("puhtaan maan halli") koostuu kolmesta temppelistä, joissa on Saichōn hauta, Saichōn patsas ja Saichōn kaivertamaksi väitetty Amida-buddhan patsas. Läntisessä osassa on vuorostaan kaksi symmetristä hallia, Jōgyō-dō ja Hokke-dō, jotka ovat vuodelta 1595. Edellisessä ("jatkuvan kävelyn halli") munkit kiertävät Amidan patsasta, ja jälkimmäisessä ("lootushalli") kävellään ja meditoidaan lootus-sutraa. Läntisen osan tärkein halli on Shaka-dō, joka on omistettu Shakyamuni-buddhalle. Halli on Enryaku-jin vanhin rakennus, ja se on tuotu paikalle Toyotomi Hideyoshin käskystä Mii-derasta, kilpailevasta Tendai-lahkon temppelistä Hiei-vuoren toiselta puolelta 1500-luvun lopulla.[1][3]
Temppelille pääsee Kiotosta bussilla, tai junan (Eizan-rautatie), funikulaarin ja köysiradan yhdistelmällä. Enryaku-ji on otetttu yhdessä Kioton muiden kulttuuriaarteiden kanssa UNESCOn maailmanperintöluetteloon.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 June Kinoshita, Nicholas Palevsky (1998): Gateway to Japan. Kodansha. ISBN 0-7700-2018-X.
- ↑ 2,0 2,1 Chris Rowthorn (2005): Kyoto City Guide. Lonely Planet Publications. ISBN 1-74104-085-X.
- ↑ Judith Clancy (1997): Exploring Kyoto. Weatherhill. ISBN 0-8348-0383-6.