Emanuel Schikaneder

Wikipedia

Emanuel Schikaneder (1751-1812)

Emanuel Schikaneder (ristimänimi Johann Joseph Schikaneder, s. 9. syyskuuta, 1751 Straubing – k. 21. syyskuuta, 1812, Wien) oli itävaltalainen impresaario, näytelmäkirjailija, näyttelijä ja laulaja. Hänet tunnetaan Mozartin oopperan Taikahuilu libretistinä.

Schikanederin ura alkoi F. J. Moserin teatteriseurueessa vuoden 1773 aikoihin. Oopperan ohella seurue esitti farsseja ja singspielejä. Schikaneder ja Eleanore Arth, saman seurueen näyttelijättär, vihittiin avioliittoon 1777; samana vuonna hän esitti Hamletin roolin Münchenissä suurella menestyksellä. Schikaneder nousi seurueen johtoon 1778. Hän tutustui Mozartiin Salzburgissa vuonna 1780 hänen seurueensa ollessa siellä pitkällä vierailulla.

Vuodesta 1785 Schikaneder johti Wienin Kärntnertortheateria työskennellen samalla Salzburgin ryhmänsä kanssa. Keisari Joosef II esti hänen suunnitelmansa rakentaa oma teatteri Wieniin, jolloin hän siirtyi väliaikaisesti Regensburgiin. Hän kuului Regensburgissa vapaamuurarilooshiin, mutta sai tuntemattomaksi jääneestä syystä potkut eikä enää sen jälkeen kuulunut mihinkään looshiin.^[1] Jonkin ajan kuluttua hän palasi Wieniin mukanaan suunnitelma uudesta teatterista kaupungin ulkopuolella sijaitsevassa hotellissa. Teatteri avattiin heinäkuussa 1789.

[muokkaa] Freihaustheater ja Taikahuilu

Uusi teatteri sijaitsi Freihaus auf der Wiedenissä ja siellä esitettiin näyttäviä ja vauhdikkaita musiikkispektaakkeleita (saks. Maschienen-Komödie) suuren tehostekoneiston avulla. Vuonna 1790 teatterissa kantaesitettiin Schikanederin librettoon sävelletty ooppera Der Stein der Weisen oder Die Zauberinsel, joka sisälsi osittain samankaltaista ainesta kuin siellä syyskuussa 1791 kantaesityksensä saanut Wolfgang Amadeus Mozartin Taikahuilu. Taikahuilunkin libretto oli Schikanederin ja se sisälsi vapaamuurariainesta ja perinteisiä satuaiheita. Schikaneder esitti itse Papagenon osaa.

[muokkaa] Myöhempi ura

Taikahuilun ja muiden onnistuneiden teatterituotantojen tuomilla varoilla Schikaneder pystyi rakennuttamaan uuden teatterin Wieniin 1801, hyödyntäen 15 vuotta aiemmin saamaansa keisarillista lupakirjaa. Theater an der Wien, yksi aikansa suurimmista ja hienoimmin varustelluista teattereista, avattiin oopperalla Alexander. Se oli Franz Teyberin Schikanederin omaan librettoon säveltämä. Rakennusurakka kulutti Schikanederin varoja siinä määrin että alle vuoden kuluttua hänen oli luovuttava teatterin omistuksesta. Hän toimi kuitenkin kahteen otteeseen teatterin taiteellisena johtajana.

Tänä aikana Schikaneder tutustui Ludwig van Beethoveniin, joka koetti jonkin aikaa säveltää Schikanederin librettoa Vestas Feuer (suom. Vestan tuli). Beethoven asui tuolloin Theater an der Wienin huoneistossa Schikanederin kutsumana ja jatkoi asumistaan vaikka luopuikin Schikanederin libretosta säveltääkseen Fidelion.

1806 Theater an der Wien myytiin uudelle johdolle, ja Schikaneder siirtyi työskentelemään Brnoon ja Steyriin. Hänen elämäänsä kohtasi katastrofaalinen käänne 1811. Ensin hän menetti omaisuutensa sodan ja valuutan devalvoinnin takia, ja 1812 matkalla Budapestiin ottamaan vastaan uutta tehtävää hän sairastui mielisairauteen. Hän kuoli köyhyydessä Wienissä 61 vuoden ikäisenä 21. syyskuuta 1812.

Schikaneder kirjoitti yhteensä 55 näytelmää ja 44 librettoa.