Edwyn Alexander-Sinclair

Wikipedia

Sir Edwyn Alexander-Sinclair (1865-1945) oli brittiläinen kontra-amiraali, joka johti 1918 lopussa Baltiaan laivasto-osaston tukemaan virolaisten ja latvialaisten taistelua Neuvosto-Venäjää vastaan.

Osastoon kuuluivat lippulaivana risteilijä HMS Cardiff, 6. kevytristeilijälaivueen HMS Cassandra, HMS Caradoc, HMS Ceres ja HMS Calypso, kukin uppoumaltaan 4 100 tn. Laivueen suojana oli 13. laivueen yhdeksän V- ja W-luokan hävittäjää sekä seitsemän muuta laivaa 3. raivaajalaivueesta.

Kööpenhaminassa risteilijät ja hävittäjät tankattiin säiliölaivoista, mutta Tow-luokan raivaajille ei ollut hiiltä hiililaiva Tregarthin ajettua miinaan jääden matkalle. Myös sen tilalle käsketty hiilaiva ajoi Pohjanmerellä miinaan upoten. Vasta tammikuussa 1919 saatiin kolmas hiililaiva perille Kööpenhaminaan.

Laivasto-oasto eteni Baltiaan ilman raivaajia miinakarttojen varassa HMS Cardiffin johdolla. 5. joulukuuta 1918 risteilijä HMS Cassandra ajoi saksalaiseen merimiinaan Saarenmaan lähellä. Konehuoneen alla räjähtänyt miina mursi rungon kahdesta kohtaa. Hävittäjät HMS Vendetta ja HMS Westminster pelastivat 440 merisotilasta. Laivaväestä kuoli noin 10. Risteilijä HMS Calypso evakuoi pelastuneet. Myös törmäyksissä vaurioituneet hävittäjät HMS Verulam ja HMS Westminster palasivat Britanniaan.

Muu osa laivoista saapui Tallinnaan 12. joulukuuta 1918. Tallinnassa vallitsi elintarvike ja hiilipula. Neuvosto-Venäjän 7. armeija oli vallannut marraskuun loppuun mennessä Narvan, Valgan ja Tarton, jolloin Tallinna oli uhattuna. Alexander-Sinclair ylitti valtuutensa ja ryhtyi tukemaan virolaisia joukkoja hyökkäystoimin. HMS Cardiff, HMS Caradoc sekä viisi hävittäjää siirrettiin Narvan edustalle ja niiden tykkitulella tuhottiin joen ylittävä silta.

Brittiläinen laivasto-osasto eristi Neuvosto-Venäjä Itämerenlaivaston Kronstadtiin ja toimitti 5 000 kivääriä virolaisille Tallinnan puolustamiseksi. Laivasto-osasti lisäksi takavarikoi kaksi venäläistä miinanlaskijaa, Spartakin ja Avtroilin Tallinnan edustalla ja lahjoitti ne virolaisille Viron laivaston perustaksi. Samalla osasto vangitsi neuvostovenäläisen laivastosihteerin, joka johti Neuvosto-Venäjän Itämeren laivastoa perunasäkkien alta toisesta takavarikoitavista aluksista.

30. tammikuuta 1919 Viron maaneuvoston jäsenet sosiaalivallankumouksellisia lukuunottamatta jättivät Alexander-Sinclairille muistion, missä he pyysivät brittihallitusta miehittämään Viro ja ottamaan se sotilaalliseen suojelukseensa. Tilanne oli kuitenkin jo sen verran rauhoittunut, että Alexander-Sinclair siirsi osan aluksista Liepajaan, mm. HMS Cardiffin ja HMS Ceresin sekä osan hävittäjistä jättäen kuitenkin Tallinnaan komentaja Thesigerin johtoon Britanniasta palanneen HMS Calypson sekä miinanlaskijat HMS Princess Margaretin sekä HMS Angoran.

Alexander-Sinclairin ja hänen seuraajansa Walter Cowanin aikana itämerellä toimi kahdeksan moottoritorpedovenettä, jotka upottivat Kronstadtissa kaksi taisteluristeiljää ja huoltolaivan.

Operaation aikana britit menettivät runsaat 100 merisotilasta, kuusi laivaa ja kahdeksan moottoritorpedovenettä.

[muokkaa] Ura

1879 liittyi laivastoon
1905-1908 Osborne Naval Collegen johtaja
1914-1918 osallistui Juutinrauman taisteluun, 1917-1920 3. kevytristeilijäosaston komentaja
1920-1922 Portsmouthin telakan hallinnollinen yli-intendentti
1922-1924 1. taisteluosaston komentaja Tyynellävaltamerellä
1925-1926 Kiinan laivastoaseman komentaja
1927-1930 Noren komentaja