Doug Gilmour
Wikipedia
Jääkiekkoilija Doug Robert Gilmour (s. Kingstonissa, Ontariossa, Kanadassa 25. kesäkuuta 1963) on pitkän uran NHL:ssä tehnyt monipuolinen keskushyökkääjä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Juniorivuodet
Gilmourin ura alkoi OHL:ssä Cornwall Royalsin joukkueessa kaudella 1980-81. Hänet tunnettiin tällöin puolustavana hyökkääjänä, jolla oli kuitenkin myös hyökkäyspään taitoja. Gilmourin koko (177 cm/68 kg) kuitenkin oli NHL-kykyjenetsijöiden papereissa pitkä miinus eikä häntä valittu ensimmäisenä vuotena jolloin hän oli valintakelpoinen. Vaikkei Gilmourin koko kolmena Cornwallin vuotena tuosta paljon kasvanut, hänen pistesaldonsa kylläkin - kaudella 1981-82 hänen tehonsa olivat 46+73=119. Cornwall voitti toistamiseen OHL:n Memorial Cupin ja St. Louis Blues valitsi hyökkääjän 7. kierroksella, 134.:ntenä kaiken kaikkiaan. Blues ei kuitenkaan löytänyt Gilmourille käyttöä 1982-83-kaudella ja hän palasi OHL:ään, jonka runkosarjassa hän oli dominoiva, voittaen lopulta Eddie Powers Trophyn runkosarjan parhaana pistemiehenä (70+107=177). Gilmourilla oli myös ennätysmäinen 55 pelin pisteputki ja hänet valittiin liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi.
[muokkaa] NHL
[muokkaa] Blues
Keskushyökkääjän fyysiset mitat arveluttivat Bluesin johtoa ja hän oli aloittaa ammattilaisuransa Saksan liigassa, mutta lopulta sai sopimuksen Bluesiin. Hän liittyi joukkueeseen kaksi viikkoa ennen kauden alkua ja sai huomata olevansa keskushyökkääjien nokkimisjärjestyksessä kaukana kärjestä. Pelaajakadon vuoksi "Killer" (valmentaja Brian Sutterin Gilmourille hänen intensiivisyytensä johdosta antama lempinimi) kuitenkin pääsi pelaamaan nelosketjuun puolustavaan rooliin. Kolmen täyden, runsaan 50 tehopisteen Blues-kauden jälkeen Gilmour lihoi, omin sanoin "paisui", jonka jälkeen hän muutti pelityyliään avoimemmaksi ja hyökkäysvoittoisemmaksi. Kauden 1985-86 pudotuspeleissä hän loisti, tehden 19 pelissä 21 pistettä Bluesin pudotessa niukasti Stanley Cupin finaaleista, häviten Calgarylle seitsemännen pelin vieraissa 1-2. Seuraavalla kaudella Gilmour takoi 105 pistettä runkosarjassa ja valittiin Kanadan maajoukkueeseen Kanada Cupiin, jossa hän teki kaksi tärkeää maalia Neuvostoliittoa vastaan. Hänet nimettiin turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi.
[muokkaa] Flames
Hyvin menneen kauden 1987-88 jälkeen (86 pistettä runkosarjassa, 17 pudotuspeleissä) seurasi seksiskandaali - häntä syytettiin seksisuhteesta lastensa hoitajan kanssa. Tuomio oli vapauttava, mutta "Killer" kaupattiin Calgary Flamesiin kauden 1989-89 alussa. Calgaryssä hyökkääjän vahva panos sai jatkoa - Gilmour teki kauden 22 pudotuspeleissä 22 pistettä ja johti Flamesin historiansa ensimmäiseen Stanley Cupiin. Hän teki voittomaalin kuudennessa pelissä ja ratkaisevassa pelissä Montrealia vastaan. Kauden 91-92 aikana Gilmourin tyytymättömyys palkkaansa kasvoi siihen pisteeseen, että hän haki välitystuomioistuimen päätöstä asiaan. Palkka nousi jonkin verran, muttei tarpeeksi ja hyökkääjätähti päätti lähteä joukkueesta. Tästä vain muutaman tunnin kuluttua hänet kuitenkin kaupattiin liigan historian suurimmassa, 10 pelaajaa koskevassa kaupassa Toronto Maple Leafsiin.
[muokkaa] Maple Leafs
Siirron takana oli Leafsien uusi GM (general manager) Cliff Fletcher, joka oli aikaisemmin ollut Flamesissa samalla vakanssilla. Toronton kannattajat saivat vastinetta toiveilleen - kausi 1992-1993 oli menestys ja Gilmour joukkueen tärkein pelaaja. Hän voitti Selke Trophyn eli liigan parhaan puolustavan hyökkääjän palkinnon sekä tuli toiseksi liigan arvokkaimman pelaajan äänestyksessä (Hart Trophy). Tämä oli ensimmäinen kerta sitten vuoden 1967 kun Leafs-pelaaja oli voittanut jonkin NHL:n henkilökohtaisista pelaajapalkinnoista. Gilmour pelasi uransa parasta kiekkoa Leafseissa - hyökkäyspään primus motorina olemisen lisäksi hän pelasi pienikokoiseksi pelaajaksi hyvin fyysistä peliä ja taklasi surutta. 127 tehopistettä tehneelle pelaajalle Selke Trophyn voittaminen oli myös huomattava saavutus. Stanley Cupin ensimmäisellä kierroksella Leafs kaatoi vahvan Detroitin seitsemässä ottelussa. Toisella kierroksella vastaan tuli Gilmourin vanha joukkue Blues. Monet muistavat tästä sarjasta yhden Gilmourin uran näyttävimmistä maaleista hänen pyöriessään väkkärän lailla (tulevan joukkuetoverin) Curtis Josephin maalin takana ennen pyörähdystä maalin eteen tekemään vanhanaikainen spagaattiin venyvän "Cujon" alta. Toronto voitti sarjan seitsemännen ottelun 6-0 ja pääsi välieriin, jossa kuitenkin noutaja tuli Wayne Gretzkyn ja Los Angeles Kingsien muodossa. Leafsien johtaessa sarjaa 3-2, kuudennen pelin jatkoajalla Gretzkyn korkeaa mailaa Gilmourin kasvoihin ei vihelletty - Kings voitti lopulta pelin ja myös seuraavan, romuttaen kanadalaisten haaveet unelmafinaalista Toronto-Montreal. Kun vaahteranlehtifanien suosikki ja joukkuuen kapteeni Wendel Clark kaupattiin Quebec Nordiquesiin 1994, Gilmour nimettiin uudeksi kapteeniksi.
[muokkaa] Loppu-ura
Kuuden vuoden Toronton-palveluksen kannattajien keskuudessa myös erittäin suosittu "Killer" itse kaupattiin New Jersey Devilsiin 1997 Leafsien alkaessa toteuttaa sukupolvenvaihdosta. Kesällä 1998 hän teki free agent -sopimuksen Chicago Blackhawksien kanssa. Kohtalon käden vaikutuksesta juuri Chicago oli Toronton vastustajana viimeisessä pelissä legendaarisella Maple Leaf Gardensilla. Gilmour teki tuossa Hawksien voittamassa ottelussa maalin ja loppuseremonioiden aikana yleisö osoitti hänelle seisaaltaan suosiotaan vaikka edustikin jo vieraita värejä. Kevällä 2000 Gilmour siirtyi Buffalo Sabresiin, jossa hän vietti muutaman kauden. Tämän jälkeen hänet pestasi free agentinä Leafsien ikuinen kilpailija Canadiens, jonka riveissän hän pelasi hyvän kauden. Carolina Hurricanes kuitenkin lopetti "Habsien" pelit Stanley Cupin toisella kierroksella - aina parhaimmillaan keväällä olevana pelaajana lähes 40-vuotias Killer teki taas playoffseissa hyvää jälkeä, 10 pistettä 12 pelissä.
Gilmourin huhuttiin jo olevan lopettelemassa kiekkouraansa kun Leafs-kannattajien korviin kantautui hyviä uutisia kauden 2002-03 siirtorajan kynnyksellä - Canadiens kauppasi hyökkääjän Leafsiin, jotta tämä voisi päättää uransa Torontossa. Valitettavasti Gilmour sai polvivamman heti ensimmäisessä pelissään 13. maaliskuuta 2003 ja joutui päättämään uransa ennenaikaisesti. Doug Gilmour ilmoitti virallisesti vetäytymisestään kiekkomaailmasta 8. syyskuuta 2003. Gilmour teki NHL-urallaan 1474 pelissä 450 maalia ja antoi 964 syöttöä eli yhteensä 1414 tehopistettä.
[muokkaa] Palkinnot ja saavutukset
|
