Digitaalitelevisio

Wikipedia

Digitaalitelevisio on digitaaliseen ohjelmasiirtoon perustuva televisiojärjestelmä. Siitä käytetään puhekielessä yleisesti ilmaisua digi-tv. Suomessa digitaaliseksi järjestelmäksi on valittu eurooppalainen DVB-järjestelmä, joka perustuu liikkuvan kuvan häviölliseen MPEG2-pakkaukseen. Valtioneuvosto teki toukokuussa 1996 periaatepäätöksen rakentaa Suomen digi-tv maanpäällisen ratkaisun varaan. Digitaalitelevisio otettiin käyttöön Suomessa 27. elokuuta 2001. Analogiset lähetykset Suomessa suljetaan näillä näkymin 31. elokuuta 2007.

Vuoden 1996 jälkeen suomalaisessa digi-tv:ssä on tapahtunut paljon. Kanavanippujen määrää on lisätty, kaikki toimiluvan saaneet kanavat eivät ole aloittaneet lainkaan, monien aloittaneiden televisiokanavien nimet, profiilit ja jopa omistajayritykset ovat muuttuneet tai vaihtuneet toisiksi, uusia toimijoita on tullut mukaan ja interaktiivisten palvelujen kehittämiseen alkuvaiheessa suuntautunut innostus on hiipunut. Digi-tv:n vastaanottimien kauppa on julkisuudessa esitetystä kritiikistä huolimatta silti käynyt ennätysvauhtia. ^[1]

[muokkaa] Digitaalitelevision etuja

Digitaalitelevisiolähetyksissä on yleensä vähemmän siirtotien aiheuttamia häiriöitä kuin analogitelevisiolähetyksissä. Antennivastaanotossa radiosignaalin heijastukset eivät pääse häiritsemään kuvaa merkittävästi. Joissain tilanteissa digitaalitelevision kuva voi kuitenkin olla huonompi kuin analogisen televisiolähetyksen.
Digitaalitelevisio mahdollistaa erilaisten äänijärjestelmien käytön. Ääntä voidaan lähettää MPEG- tai Dolby Digital -koodattuna, kaksi- tai useampikanavaisena. Erikielisiä tekstityksiä voidaan lähettää samanaikaisesti, ja television käyttäjä voi valita niistä haluamansa tai kytkeä tekstityksen kokonaan pois.
Digitaalitelevisio tarjoaa myös ohjelmaoppaan, joka näyttää kanavien ohjelmatietoja. Supertekstitelevisio mahdollistaa kuvien ja muotoilujen käytön tekstitelevisiossa.
Ohjelmat voidaan myös lähettää 16:9-kuvasuhteella, sillä digitaalitelevisiovastaanotin automaattisesti muuntaa kuvan televisioon sopivaksi.
Kuvan- ja äänen pakkauksen ansiosta yhden (vanhan) analogikanavan tilalla voidaan lähettää 4-5 digikanavaa tai lukuisia digitaaliradiokanavia.
Lähetyspäässä säästetään kustannuksissa koska lähetys vaatii vain noin kymmenesosan analogisen lähetyksen lähetystehosta.
Taajuuskaistaa vapautuu analogisten kanavien poistuessa ja digitaalitelevisio mahdollistaa Suomessa myös HDTV-lähetykset.

[muokkaa] Digitaalitelevision haittoja

Siirtymä analogisesta digitaaliseen televisioon on kallis, koska se vaatii muutoksia tuotantoon, lähetysverkkoon ja vastaanottimiin. Toisaalta ohjelmasiirtoketjun eri vaiheet ovat jo nyt yleensä digitaalisia, joten tulevaisuudessa poistuu turha ja kallis digitaalinen - analoginen muunnos.
Interaktiivisuus vaatii erillisen paluukanavan, eli modeemi- tai ethernet-yhteyden.
Kuluttajat eivät ole innostuneet digitaalitelevisiosta. Analogitelevision lopettamisesta on tiedotettu suureen ääneen ja jotkut ovat nähneet tämän kuluttajien painostamisena digitaalitelevisiolaitteiden ostamiseen.
Muuttaessa voi joutua ostamaan uuden digitaalivastaanottimen tai digitaalisovittimen, sillä DVB-C (kaapeli) -sovitin ei yleensä toimi DVB-T (maanpäällinen lähetys) -sovittimena. Myöskään satelliittitelevision digilähetysmenetelmä ei ole yhteesopiva maanpäällisen ja kaapelivälitteisen digitaalitelevisiotekniikan kanssa.
Joitain digivastaanottimia vaivaavat samat viat kuin tietokoneitakin: ajoittainen hitaus ja kaatuilu. Ongelmat johtuvat valmistajien tarjoamista laitteista, jotka eivät kaikilta osin täytä standardeja, joten esimerkiksi tekstityksessä ja MHP-palveluissa (lisäarvopalveluissa kuten supertekstitv ja pelit) on ongelmia (muun muassa raskaus ja hitaus sekä palvelujen puute).
Digitelevisiolähetysten teknisissä määrittelyissä on mukana DVB-CPCM-kopioinninesto. Mikäli DVB-CPCM otetaan käyttöön esimerkiksi HDTV-lähetysten yhteydessä, tai määritellään lakiteitse pakolliseksi, niin maksutelevisio-operaattori voi halutessaan rajoittaa tai estää televisiolähetysten tallennuksen [1]

[muokkaa] Digitaalitelevision kritisointia

Muun muassa seuraavia näkökantoja on esitetty digitaalitelevisioon siirtymistä vastaan:

Lisäkanaville ei ole järkevää käyttöä, koska niille ei pystytä tuottamaan kunnollista ohjelmaa.
Vastaavilla kustannuksilla olisi voitu siirtyä digitaalitelevision sijaan kuvan välittämiseen Internetissä ja rakentaa tarvittava maan kattava Internet-verkko.
Kuvanlaatu ei oleellisesti parane koska kuvan tarkkuus säilyy samana. Vaikka digitaalitelevisio tarjoaakin yleensä vakaampaa kuvaa, niin vasta teräväpiirtotelevisioon (HDTV) siirtyminen olisi tarjonnut tarkemman kuvan. Vaikka HDTV tarjoaa paljon paremman kuvanlaadun, niin se vaatisi kokonaan uudet televisiovastaanottimet, jotka ovat nykyään melko kalliita. HDTV-lähetys vaatii myös enemmän kaistaa, joten käytettävissä oleva digikanavamäärä vähenee, eli taajuuskaistalle mahtuu suunnilleen yhtämonta HDTV-kanavaan kuin nykyisiä analogikanavia. "Tavallisia" digikanaviahan saa niputettua useita yhteen signaaliin. Nykyinen digitaalitelevisio saattaakin olla vain välivaihe HDTV:hen siirryttäessa. Japanissa ja Amerikassa HDTV-lähetykset ovat arkipäivää. Siellä digitelevisio käsitetään automaattisesti HDTV-lähetykseksi. Suomessakin suurin osa uusista sarjoista ja dokumenteista kuvataan HDTV-laadulla, jolloin HDTV-lähetysten alkaessa sarjoja voidaan alkaa lähettää paremmalla tarkkuudella. Suuremmat vastaanotinkustannukset ovat suurin tekijä, koska kuluttajat eivät halua ostaa kalliita laitteita vaikka saavatkin paremman kuvanlaadun. Monille ihmisille kuitenkin nykyinen kuvanlaatu on riittävä. Lisäksi huonosti pakattu digitaalitelevisiolähetys on heikkolaatuisempaa kuin hyvien olosuhteiden analogilähetys.
Yksinomaan Suomessa säädetyn keskussovitinkiellon tarpeellisuus on kyseenalaistettu. Jähmeäksi kuvattu kielto tuottaa miljoonien lisäkustannuksia sairaaloille, kouluille ja muille laitoksille, tehden siirtymisestä entistäkin hankalampaa.

[muokkaa] Laitteita

Digitaalitelevisio voidaan toteuttaa erillisenä lisälaitteena, eli nk. set-top boxina (Digiboksi).

Digitaalisuus voi olla myös sisäänrakennettuna televisioon.

Tietokoneille on saatavilla koneen sisälle PCI-väylään asetettavia vastaanotinkortteja, ja koneen ulkopuolisia, USB-väylään kytkettäviä laitteita.

Useimmissa digivirittimissä on se huono puoli, että laite voi muuntaa signaalia kerralla vain yhdelle kanavalle, jolloin yhden kanavan nauhoittaminen ja toisen katselu yhtä aikaa ei onnistu. Nykyään markkinoilla on myös laitteita, joissa on kaksi viritintä; tällöin voidaan nauhoittaa eri kanavaa kuin mitä parhaillaan katsotaan. Teknisesti olisi myös mahdollista katsoa yhden virittimen digisovittimella tallennettaessa toista, samassa kanavanipussa olevaa kanavaa, mutta toistaiseksi tätä vaihtoehtoa ei virittimissä ole tarjolla.

Digitaalinen lähetys on niin tilaavievää ja massamedioiden hinta niin alhainen, että digitaalisiin vastaanottimiin sisällytetään pikku hiljaa vakiona isoja kiintolevyjä, joille voi tallentaa satoja tunteja ohjelmaa.

[muokkaa] Levinneisyys Suomessa

Tällä hetkellä digitaalilähetysten vastaanottoalue kattaa 99,9 prosenttia suomalaisista kotitalouksista. Lähetyksiä voi vastaanottaa antenniverkon (terrestriaali), kaapeliverkon ja satelliittien kautta.

Finnpanelin touko-kesäkuussa 2006 tekemän tutkimuksen mukaan Suomen talouksista 50% on hankkinut digitaalitelevisiovastaanottimen. Suurempi levinnäisyys on saavutettu antenniverkon (terrestriaali) piiriin kuuluvissa talouksissa. Kaapeliverkon talouksista digiboksi on 36 prosentilla, muissa talouksissa jo 63 prosentilla.

[muokkaa] Siirtymäkausi Suomessa

Kaikki televisiolähetykset muuttuvat Suomessa digitaalisiksi näillä näkymin 31. elokuuta 2007 jälkeen. Hallitus teki maaliskuussa 2004 periaatepäätöksen siirtymisestä kokonaan digitaaliseen televisiotoimintaan. Sairaalat saivat kolme vuotta lisäaikaa potilastilojensa digitalisoimiseen. Potilaat voivat katsoa huoneissaan analogisia lähetyksiä vuoden 2010 elokuuhun asti. Sen sijaan sairaaloiden yleisiä tiloja koskee edelleen määräaika 31. elokuuta 2007.

[muokkaa] Digitaalitelevision standardeja

[muokkaa] DVB (Digital Video Broadcasting)

DVB-standardi määrittelee digitaalitelevisiosignaalin jakelutavan. DVB-standardiin sisältyvät:

DVB-C, kaapeliverkon digitaalitelevisio
DVB-S, satelliittidigitaalitelevisio
DVB-T, terrestriaalinen eli maanpäälisen verkon digitaalitelevisio (antenni)
DVB-H, mobiili digitaalitelevisio, laitteita ei vielä markkinoilla

Digitaalitelevisiota hankittaessa pitää selvittää minkä standardin mukaisen laitteen hankkii.

[muokkaa] MHP (Multimedia Home Platform)

Digitaalisen television vuorovaikutteiset palvelut määrittelevä standardi.

Suomessa MHP-palvelut eivät ikinä saavuttaneet suurta suosiota johtuen MHP-standardia tukevien laitteiden heikosta tarjonnasta, suhteellisen korkeasta hinnasta, palveluiden heikkolaatuisuudesta. Suomessa saatavilla olevissa laitteissa paluukanavana käytettiin puhelinmodeemia, eikä esimerkiksi suoraa ethernet-yhteyttä. Esimerkiksi MTV3 ilmoitti marraskuussa 2005 lopettavansa MHP-palveluiden kehittämisen, sillä niiden kaupallinen hyödyntäminen ei laitteiden alhaisen levinneisyyden vuoksi onnistunut.

Tarjoaa muun muassa seuraavat edut:

Supertekstitelevisio
Lotto
Sää- ja kelitiedot
Pääkaupunkiseudun paikallisliikenteen aikataulut
Pankkipalvelut

[muokkaa] NorDig

Yhteispohjoismainen digitaalisen television standardi.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

↑ Havaintoja digi-tv:n ensimmäiseltä 10-vuotiskaudelta Suomessa (tiedote, Helsingin yliopisto, 27.11.2006

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../d/i/g/Digitaalitelevisio.html

Luokka: Televisiotekniikka

We provide Linux to the World