Cheerleading
Wikipedia
Cheerleading on monipuolinen urheilulaji. Cheerleadingia harrastavasta käytetään termiä cheerleader. Se jakautuu kahteen toisistaan hieman poikkeavaan lajimuotoon. Cheerjoukkueiden ohjelmissa yhdistyvät erilaiset stuntit, pyramidit ja heitot, tanssi, kannustushuudot ja chantit, hypyt ja akrobatia. Cheertanssijoukkueiden ohjelmissa keskitytään notkeuselementteihin, tanssitekniikkaan sekä cheerpuolelta tuttuihin hyppyihin, sekä tietenkin tanssimiseen. Kannustushuudot ja pyramidit ovat tanssijoukkueilta kiellettyjä.
Cheerleadingin huippumaita ovat Japani, Yhdysvallat ja Suomi. Cheerleading-kisoja on eritasoisia: Suomessa on esimerkiksi SM-karsintakilpailut, varsinaiset SM-kisat, ja tietenkin cheerleadingin kansainväliset EM- ja MM-kilpailut.
Cheerleadingin historia on alkanut yllättäen Yhdysvaltojen itärannikon yliopistoissa 1880-luvulla. Yksi tunnetuimmista lajin syntysijoista on Princetonin yliopisto New Jerseyn osavaltiossa, josta toiminta vietiin Minnesotan yliopistoon. Laji alkoi epämuodollisena oman joukkueen kannustamisena. Silloin tällöin miehet menivät yleisöön eteen huudattamaan omia opiskelutovereitaan kannustamaan oman joukkueensa voittoon. Stadioneiden kasvun myötä myös cheerleading kehittyi. Suuremmat stadionit ja etäisyydet vaativat hieman harjoitteluja ja suunniteltuja kannustushuutoja ja liikkeitä korostukseksi. Kaikki cheerleaderit olivat aluksi miehiä.
1920-luvulla tilanne muuttui. Naiset pääsivät yliopistoihin ja tätä kautta osallistumaan cheerleadingiin. Lopullinen läpimurto oli toisen maailmansodan aikaan. Sodan jälkeen tulivat muotiin erilaiset voimisteluliikkeet ja nostot, mutta vain miehet voimistelivat ja vain naiset tanssivat. Cheerleadingkilpatoiminta yleistyi Yhdysvalloissa 1970-luvulla. 1990-luvulle tultaessa kilpailuihin olikin jo kehitelty tiukat arvosteluperusteet ja säännöt. Sarjoissa kilpailtiin omissa koulukunnissa suuntautuen kannustamaan oman koulun joukkueita.
Suomeen laji tuli jäädäkseen 1980-luvulla, ja siitä tuli nopeasti suosittu harrastus tyttöjen ja naisten keskuudessa. Cheerleaderit voivat toimia esimerkiksi amerikkalaisen jalkapalloseuran yhteydessä, mutta suurin osa seuroista on itsenäisiä ja vain cheerleadingiin keskittyneitä. Jääkiekko-otteluissa esiintyvistä tanssiryhmistä vain yksi kuuluu Suomen Cheerleadingliittoon ja näin kilpailee cheerleadingkilpailuissa. Kilpailutoiminta yleistyi 1990-luvulla. Cheerleaderit erosivat vuonna 1995 Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitosta, ja perustivat oman yhdistyksensä Suomen Cheerleadingliitto ry:n (lyhenne SCL).
Cheerleading vaatii lajina notkeutta, voimaa ja paljon kokemusta. Myöhemmällä iällä aloitettaessa tärkeintä on kuitenkin motivaatio. Laji saattaa näyttää katsojan silmissä helpolta, mutta todellisuudessa cheerleading on vaativa taitolaji. Aloittelijajoukkueissa mitään taitoja ei kuitenkaan vielä vaadita. Seuroja Suomen Cheerleadingliitossa on tällä hetkellä 31, ja joukkueita on ympäri Suomen. Lajilla ei ole Suomessa paljoa miesharrastajia. Tällä hetkellä sekajoukkueita joissa on sekä miehiä että naisia, on viisi.
