Berkelium

Wikipedia

Curium ← Berkelium → Kalifornium Tb ↑ Bk ↓ -       Koko taulukko
Yleistä
Nimi	Berkelium
Tunnus	Bk
Järjestysluku	97
Luokka	aktinoidi
Lohko	f-lohko
Ryhmä	-
Jakso	7
Tiheys	(alfa) 14,78 (beeta) 13,25×103 kg/m3
Kovuus	- (Mohsin asteikko)
Väri	luultavasti hopeanvalkoinen tai metallinharmaa
Löytövuosi, löytäjä	1949, Glenn T. Seaborg, Stanley G. Thompson, Albert Ghiorson ja Kenneth Street, Jr
Atomiominaisuudet
Atomipaino	247,0703 amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)	- pm
Kovalenttisäde	- pm
Van der Waalsin säde	- pm
Orbitaalirakenne	[Rn] 5f97s2
Elektroneja elektronikuorilla	2, 8, 18, 32, 27, 8, 2
Hapetusluvut	+4, +3
Kiderakenne	-
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto	kiinteä
Sulamispiste	1259 K (986 °C)
Kiehumispiste	- K (- °C)
Moolitilavuus	-×10−6 m3/mol
Höyrystymislämpö	- kJ/mol
Sulamislämpö	- kJ/mol
Höyrynpaine	- Pa - K:ssa
Äänen nopeus	- m/s - K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus	1,3 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti	luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K
Sähkönjohtavuus	- S/m
Lämmönjohtavuus	- W/(m×K)
Tiedot normaalipaineessa

Berkelium on synteettinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Bk ja järjestysluku 97. Berkelium on erittäin radioaktiivinen aktinoideihin kuuluva metallinen alkuaine, jonka pysyvin isotooppi on Bk-247 (puoliintumisaika on 1380 vuotta).

Berkelium on saanut nimensä Berkeleyn kaupungin mukaan. Berkeliumia valmistettiin ensimmäisen kerran Berkeleyssä Kalifornian yliopistossa Glenn T. Seaborgin, Stanley G. Thompsonin, Albert Ghiorson ja Kenneth Street, Jr toimesta joulukuussa vuonna 1949.

Mitattavia määriä berkeliumia on valmistettu isotooppina Bk-249 (puoliintumisaika 314 d), joka on tehnyt mahdolliseksi sen joidenkin ominaisuuksien määrittelyn.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Helsingin Sanomien juttu berkeliumista

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.