Antonius Padovalainen
Wikipedia
Antonius Padovalainen (s. 1195 Lissabonissa, k. 13. heinäkuuta 1231 Arcellassa, Italiassa) oli fransiskaaniveljestön ensimmäisiä jäseniä, teologi ja saarnaaja. Hän liittyi sääntökuntaan vuonna 1220. Antonius Padovalainen kanonisoitíin pyhimykseksi 30. toukokuuta 1232. 1946 hänet julistettiin kirkonopettajaksi.
Vuonna 1220 Antonius toimi lähetystyössä Marokossa, josta hän kuitenkin tuli sairastuttuaan Italiaan. Hän eli jonkun aikaa erakkona Assisin lähettyvillä ja osallistui 1221 fransiskaanien yleiskapituliin. Tällöin Antonius tapasi Franciscuksen ja sai tehtäväkseen saarnata Italiassa kataareille sekä Etelä-Ranskassa albigensseille ja valdolaisille. 1227 Antonius palasi Pohjois-Italiaan, jossa hän toimi saarnaajana, sääntökunnan provinssin johtajana sekä Bolognan yliopistossa fransiskaanien teologian lehtorina. Vuonna 1230 Antonius luopui tehtävistään- Hän kuoli 13. kesäkuuta 1231 Padovan lähettyvillä.
Antonius tunnetaan erityisesti köyhien suojeluspyhimyksenä, lisäksi hänen uskotaan auttavan kadonneiden esineiden löytämisessä. Kirkkotaiteessa Antonius kuvataan yleensä seisovana, Jeesus-lapsi käsivarrellaan. Antoniuksen hauta Padovassa on merkittävä pyhiinvaelluskohde.
