Amida
Wikipedia
Amida on jokaisen juutalaisen jumalanpalveluksen eli tefillan keskeisin rukous. Sana tulee heprean kielen verbistä la'amod, joka tarkoittaa seistä. Amidan toinen nimi on šemone esre eli suomeksi kahdeksantoista. Tällä tarkoitetaan 18 siunausta, joista arkipäivän amida-rukous koostuu.
Amida-rukous asetettiin rabbien toimesta Jerusalemin temppelin uhritoimitusten sijaan ja se tapahtui Esran aikana Babylonian pakkosiirtoilaisuuden jälkeen noin vuonna 538 eaa. Rukouksen nimi perustuu siihen, että se luetaan seisoaltaan ja Jerusalemia kohti kääntyneinä.
Alun perin rukous koostui 18:sta siunauksesta. Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen lisättiin pahantekijöitä koskeva 12. siunaus ja nimi pysyi samana, vaikka siunauksia onkin 19. Amidan siunaukset tiivistettyinä:
- Herra, isiemme kilpi, suojelkoon meitä.
- Herra antaa elämän ja ylösnousemuksen kaikille.
- Herra on pyhä.
- Herra lahjoittaa ihmiselle älyn ja tuntemisen.
- Herra suo meille katumuksen hengen.
- Herra antaa syntimme anteeksi.
- Herra auttaa ja lunastaa.
- Herra parantaa sairaudet.
- Herra siunaa työmme hedelmät.
- Herra lupaa pelastuksen kansalleen.
- Herra hallitsee ja tuomitsee oikeudenmukaisesti.
- Herra ei jätä rankaisematta pahaa.
- Herra auttaa oikeamielisiä.
- Herra palauttaa istuimensa Jerusalemiin.
- Herra tuo messiaan.
- Herra kuulee rukoukset.
- Herra palauttaa Temppelin ja palveluksen.
- Herra olkoon kiitetty ihmeidensä johdosta.
- Herra antaa kansalleen iankaikkisen rauhan.
Sapattisin ja juhlapyhisin amida koostuu seitsemästä siunauksesta. Ensimmäiset ja viimeiset kolme ovat samat kuin arkipäivisin, ja keskimmäinen siunaus koskee ao. juhlaa. Hanukkana ja purimina lisätään 17. siunaukseen erityinen siunaus näiden juhlien ihmeeseen liittyen.
