Éric Desjardins
Wikipedia
Éric Desjardins (s. 14. kesäkuuta 1969, Rouyn, Québec) on kanadalainen entinen ammattilaisjääkiekkoilija, pelipaikaltaan puolustaja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhainen ura
Ennen ammattilaisuraansa Desjardins kiekkoili Granby Bisonsin riveissä QMJHL-junioriliigassa. Kahden Bisons-kauden aikana hänelle kertyi QMJHL:n runkosarjaotteluja yhteensä 128, joissa hän keräsi 105 tehopistettä, 32 maalia ja 73 syöttöpistettä. Vuonna 1987 Desjardins nimettiin QMJHL:n toiseen tähdistökenttään ja vuonna 1988 liigan ensimmäiseen tähdistökenttään. Vuonna 1988 hän voitti myös QMJHL:n parhaalle puolustajalle jaettavan Émile Bouchard Trophyn. NHL-varauksen Desjardins sai vuonna 1987, kun Montreal Canadiens varasi hänet numerolla 38 NHL:n uusien pelaajien varaustilaisuuden toisella kierroksella.
[muokkaa] Montreal Canadiens
Desjardins teki ammattilaisdebyyttinsä keväällä 1988, QMJHL-kauden päätyttyä, Montreal Canadiensin silloisen farmiseuran Sherbrooke Canadiensin riveissä AHL-liigassa. NHL:ssä hän debytoi kaudella 1988–89, jolla hän pelasi Canadiensin paidassa 36:ssa runkosarjaottelussa tehden niissä 14 tehopistettä, kaksi maalia ja neljätoista syöttöpistettä. Kevään 1989 pudotuspeleissä hän kuului Canadiensin Stanley Cupin loppuotteluihin edenneeseen miehistöön, joka kuitenkin lopulta hävisi mestaruuden Calgary Flamesille otteluvoitoin 2–4; Desjardins pelasi pudotuspeleissä Canadiensin paidassa 14:ssä ottelussa 21:sta iskien kaksi tehopistettä, maalin ja yhden syöttöpisteen.
Neljännellä Canadiens-kaudellaan, kaudella [[NHL-kausi 1991–1992|1991–92, hän vakiinnutti paikkansa yhtenä Canadiensin puolustuksen tärkeimmistä pelaajista. Desjardins oli 1991–92 Canadiensin eniten pisteitä tehnyt puolustaja tehtyään 77:ssä pelaamassaan ottelussa 38 tehopistettä, kuusi maalia ja 32 syöttöpistettä, ja keväällä 1992 hänet valittiin ensimmäistä kertaa urallaan NHL:n tähdistöotteluun. Hän oli Canadiensin tehokkain puolustaja myös seuraavalla kaudella ja oli erityisen tärkeässä roolissa kevään 1993 pudotuspeleissä, joissa hän oli 24:nnen Stanley Cup -mestaruutensa voittaneen Canadiens-ryhmän viidenneksi tehokkain pelaaja tehtyään 20:ssa pudotuspeliottelussa 14 tehopistettä, neljä maalia ja kymmenen syöttöpistettä. Canadiensin 4–1 voittoon päättyneen, Los Angeles Kingsiä vastaan pelatun loppuottelusarjan toisessa ottelussa, joka päättyi jatkoajan jälkeen 3–2 Canadiensille, Desjardins viimeisteli kaikki Canadiensin kolme osumaa ollen näin ensimmäinen hattutempun Stanley Cup -finaaleissa tehnyt puolustaja.
Desjardins jatkoi Canadiensin riveissä helmikuuhun 1995 asti, jolloin hänet kaupattiin kesken työsulun lyhentämän kauden 1994–95 Philadelphia Flyersiin yhdessä Gilbert Dionnen ja John LeClairin kanssa vaihdossa Mark Recchiin ja kolmannen kierroksen varausoikeuteen. Desjardins pelasi Canadiens-urallaan 405 NHL:n runkosarjaottelua tehden 179 tehopistettä, 43 maalia ja 136 syöttöpistettä. Pudotuspeliotteluita hänelle kertyi Canadiens-vuosiensa aikana 71, joissa syntyi 29 tehopistettä, yhdeksän maalia ja 20 syöttöpistettä. Desjardins ylitti kolmenkymmenen runkosarjapisteen rajan kuuden Canadiens-kautensa aikana kolmesti ja teki enimmillään 45 pistettä (13 maalia ja 32 syöttöpistettä) yhden kauden aikana, mikä tapahtui kaudella 1992–93.
[muokkaa] Philadelphia Flyers
Desjardins pelasi Philadelphia Flyersin riveissä yksitoista kautta kuuluen vuodesta toiseen seuran puolustuksen tukipilareihin. Hän voitti Flyersin parhaalle puolustajalle jaettavan Barry Ashbee Trophyn ennätykselliset seitsemän kertaa, vuosina 1995–2000 ja 2003, ja kaudeksi 2000–01 Desjardins nimettiin Flyersin kapteeniksi Eric Lindrosin jälkeen; hän toimi tehtävässä vuoden ennen kuin kapteenius siirtyi seuraavasta kaudesta alkaen Keith Primeaulle. Desjardins pelasi Flyers-vuosinaan kahdesti NHL:n tähdistöottelussa, vuosina 1996 ja 2000, ja kauden 1999–00 päätteeksi hänet valittiin liigan toiseen tähdistökenttään.
Uransa parhaat pistemäärät hän teki kausilla 1998–99 ja 1999–00, joilla molemmilla hän ylitti viidenkymmenen tehopisteen rajan; 1998–99 hän pelasi 68:ssa runkosarjaottelussa tehden 51 tehopistettä, 15 maalia ja 36 syöttöpistettä, ja 1999–00 hänelle kertyi 81:ssa runkosarjaottelussa 55 tehopistettä, 14 maalia ja 41 syöttöpistettä. Neljänkymmenen runkosarjapisteen rajan Desjardins rikkoi yhteensä viidellä Flyersissa pelaamallaan kaudella ja kolmenkymmenen pisteen rajan seitsemällä Flyers-kaudellaan.
Keväällä 1997 Desjardins pääsi pelaamaan Flyersin paidassa Stanley Cupin voitosta, mutta mestaruus meni lopulta Detroit Red Wingsille suoraan voitoin 4–0; Desjardins keräsi kevään 1997 pudotuspeleissä 19:ssä pelaamassaan ottelussa kymmenen tehopistettä, kaksi maalia ja kahdeksan syöttöpistettä, ollen Flyersin kuudenneksi tehokkain pisteidentekijä Legion of Doom -kentän (LeClair, Lindros ja Mikael Renberg), Rod Brind'Amourin ja Janne Niinimaan jälkeen.
Desjardins päätti ammattilaisuransa kesällä 2006. Kahdella viimeisellä NHL-kaudellaan, 2003–04 ja 2005–06, hän kykeni pelaamaan loukkaantumisten vuoksi yhteensä vain 93:ssä runkosarjaottelussa 164:sta mahdollisesta ja joutui olemaan sivussa myös kevään 2003 pudotuspeleistä, jotka olivat seitsemäntoista kauden aikana ainoat pudotuspelit, joissa hän ei pelannut. Desjardins pelasi Flyers-vuosiensa aikana 738 NHL:n runkosarjaottelua tehden niissä tehot 93 maalia ja 303 syöttöpistettä. Pudotuspeliotteluita hänelle kertyi Flyers-paidassa 97, joissa syntyi 51 tehopistettä, 14 maalia ja 37 syöttöpistettä. Desjardins on Flyers-historian toiseksi eniten otteluja pelannut ja toiseksi eniten pisteitä tehnyt puolustaja Mark Howen jälkeen.
[muokkaa] Kansainväliset ottelut
Desjardins edusti maataan kerran olympiatasolla, Naganon olympiakisojen kiekkoturnauksessa vuonna 1998. Hän pelasi turnauksessa, jossa Kanada jäi neljänneksi, kuusi ottelua jääden ilman pisteitä. Lisäksi hän edusti Kanadaa aikuisten tasolla myös vuoden 1991 Canada Cupissa, jonka Kanada voitti, ja vuoden 1996 World Cupissa, jossa maa sijoittui Yhdysvaltojen jälkeen toiseksi. Nuorten tasolla hän edusti maataan kaksissa alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa. Hän oli vuonna 1988 voittamassa Kanadalle nuorten MM-kultaa.
[muokkaa] Uran yhteenveto
Éric Desjardins pelasi 17 kautta kattavan NHL-uransa aikana yhteensä 1143 runkosarjaottelua tehden niissä 575 tehopistettä, 136 maalia ja 439 syöttöpistettä. Pudotuspeliotteluita hänelle kertyi yhteensä 168, joissa syntyi 80 tehopistettä, 23 maalia ja 57 syöttöpistettä. Plusmiinustilastossa Desjardins saavutti positiivisen lukeman peräti 15:llä kaudella ja parhaimmillaan hän saavutti lukeman +30, mikä tapahtui kaudella 2002–03.
