Édouard Lalo
Wikipedia
Édouard Victoire Antoine Lalo (27. tammikuuta 1823 – 22. huhtikuuta 1892) oli ranskalainen säveltäjä. Lalon mainitaan yleensä olleen espanjalaista alkuperää, mutta hänen sukunsa oli kuitenkin asunut Pohjois-Ranskassa jo 1500-luvulta lähtien. Lalo syntyi Lillessä ja opiskeli muun muassa Pariisin konservatoriossa François-Antoine Habeneckin johdolla. Ennen kuin saavutti suosiota säveltäjänä, Lalo toimi Pariisissa viulistina ja musiikinopettajana.
[muokkaa] Teoksia
- Orkesterille
- Sinfonia g-molli (1886)
- Divertissement (1869)
- Pianokonsertto f-molli (1888)
- Viulukonsertto nro 1 F-duuri, opus 20 (1873)
- Viulukonsertto nro 2 d-molli, opus 21 Symphonie espagnole (1873/74)
- Viulukonsertto nro 3 Fantaisie norvégienne (1878)
- Viulukonsertto nro 4 f-molli opus 29 Concerto russe (1879)
- Sellokonsertto d-molli (1877)
- Näyttämö- ja muu vokaalimusiikki
- Fiesque, ooppera (1866–68)
- Le Roi d'Ys, ooppera (1875–87)
- La Jacquerie, ooppera (1889, keskeneräinen)
- Namouna, baletti (1881/82)
- Néron, pantomiimi (1891)
- 23 laulua
- Kamarimusiikkia
- Jousikvartetto Es-duuri, opus 19 (1856), uusittu opukseksi 45 (1880)
- Pianotrio nro 1 c-molli, opus 7 (1850)
- Pianotrio nro 2 h-molli (1852)
- Pianotrio nro 3 a-molli, opus 26 (1879/80)
- Pianokvintetto As-duuri Fantaisie-quintette (1862)
- Viulusonaatti D-duuri opus 12 (1855, alun perin Grand Duo Concertant)
- Sellosonaatti a-molli (1870/71)
