White Lion
Wikipedia
White Lion oli New Yorkissa vuonna 1983 laulaja Mike Trampin ja kitaristi Vito Bratan toimesta perustettu hard rock -yhtye.
[muokkaa] Historiaa
Muutettuaan Tanskasta Tramp tapasi kitaristi Bratan ja nämä kaksi päättivät pistää yhtyeen pystyyn. Rumpali Nicki Capozzin ja basisti Felix Robinsonin liityttyä bändi sai nimekseen White Lion. Pieni levymerkki Grand Slam Records otti yhtyeen suojiinsa tammikuussa 1985. The Road to Valhalla -kappaleen levytyksen ollessa käynnissä sekä Capozzi, että Robinson jättivät yhtyeen. Rumpujen taakse astui Dave Spitz ja basistiksi tuli James Lomenzo. Alle kuukauden kuluttua liittymisestään Spitz kuitenkin lähti Anthraxiin kitaristiksi - hänen tilalleen tuli Anthraxin entinen rumpali Greg D'Angelo.
Yhtye viimeisteli debyyttialbuminsa Fight to Survive, joka julkaistiin 9. marraskuuta 1985. Muutaman kuukauden kuluttua tästä Grand Slam Records haettiin konkurssiin.
1986 White Lionilla (kuvitteellisella naisjäsenellä höystettynä) oli pieni osa Tom Hanksin tähdittämässä elokuvassa Rahareikä. Alkuvuodesta 1987 he saivat levytyssopimuksen Atlantic Recordsin kanssa. Toinen albumi Pride julkaistiin 21. kesäkuuta 1987. Levyn ensimmäinen single Wait oli julkaistu kuukauden alussa, mutta ei noussut välittömästi hitiksi - siihen meni seitsemän kuukautta.
Yhtye lähti kiertueelle heinäkuussa 1987 soittaen lämmittelybändinä Frehley's Cometille. Saman vuoden syyskuussa White Lionin pojat pääsivät itsensä Kissin Crazy nights -kiertueelle lämmittelijäksi. Kierrettyään loppuvuoden Kissin matkassa talvi 1988 kului AC/DC:n Blow up your video -kiertueella. Tämän kiertueen aikana "Wait" nousi singlelistalla 8. sijalle ja vanavedessä itse albumi yhdenneksitoista. Seuraava single Tell me saavutti listasijoituksen 58.
Pride-kiertue jatkui ja päättyi lämmittelybändinä Stryperille, joka oli promotoimassa In God we trust -albumiaan. Kolmas single When the children cry nousi kolmanneksi singlelistalla.
Elokuussa 1989 nelikon kolmas albumi Big game näki päivänvalon. Singleinä julkaistiin Little fighter, Cry for freedom ja cover-versio Golden Earringin vanhasta hitistä Radar love. Big game myi lopulta kultalevyn verran.
Neljäs albumi Mane attraction, jota työstettiin kaksi vuotta, julkaistiin 1991. Vaikka musiikin tason tuskin voidaan katsoa laskeneen, muuttuneiden musiikillisten virtausten johdosta levyn myyntilukemat jäivät edellisiin verrattuna vaatimattomiksi. D'Angelo ja Lomenzo jättivät yhtyeen hieman tämän jälkeen, mutta White Lion jatkoi vielä jonkin aikaa, basistinaan Tommy T-Bone Caradonna ja rummuissa myöhemmin mm. Megadethissa soittanut Jimmy DeGrasso.
White Lion soitti viimeisen keikkansa Bostonin the Channelissä syyskuussa 1991.
[muokkaa] Valkoisen leijonan jälkeen
1990-luvun alussa Mike Tramp perusti Freak of Naturen, jonka kanssa hän julkaisi kolme albumia; Freak of Nature, Gathering of Freaks ja Outcasts. Freak of Naturen hajottua Mike Tramp on jatkanut uraansa sooloartistina ja julkaissut viisi albumia.
James Lomenzo ja Greg D'Angelo liittyivät Zakk Wylden yhtyeeseen, josta myöhemmin kehittyi Pride & Glory. Tämä tapahtui samanaikaisesti D'Angelon lähdön kanssa - Lomenzo soitti yhtyeessä yhden levyn verran. Lomenzo liittyi David Lee Rothin yhtyeeseen ja kiersi tämän kanssa jonkin aikaa. Nykyään hän soittaa Wylden Black Label Societyssä. D'Angelo soittaa rumpuja yhtyeessä Anti Product.
Vito Bratta on viettänyt musiikillista hiljaiseloa eikä ole perustanut uutta yhtyettä.
