The Black Crowes
Wikipedia
| The Black Crowes | |
|---|---|
 |
|
| Toiminnassa | 1985- |
| Kotipaikka | Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Tyylilaji | hard rock |
| Levy-yhtiö | American Recordings |
| Jäsenet | Chris Robinson Rich Robinson Steve Gorman Rob Clores Sven Pipien |
The Black Crowes on yhdysvaltalainen bluesvaikutteinen hard rock -yhtye, joka on myynyt maailmanlaajuisesti yli 15 miljoonaa albumia. BC on ollut kiertueella mm. Aerosmithin, ZZ Topin, Oasiksen ja AC/DC:n kanssa. Heidät on listattu amerikkalaisen televisiokanavan VH'1:n "100 Greatest Artist of Hard Rock" (100 hienointa hard rock -artistia) -listalle sijalle 92.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
The Black Crowes aloitti Mr. Crowes Garden -nimisenä Atlantassa v. 1985. Vaikkakin Crowes on käynyt läpi monia miehistövaihdoksia uransa aikana, johtavana voimana ovat aina olleet perustajaveljekset Chris ja Rich Robinson. He ottivat voimakkaasti vaikutteita yhtyeiltä kuten The Rolling Stones sekä CCR, ja julkaisivat v. 1989 demon jolla he saivat levytyssopimuksen American Recordingsin kanssa.
Yhtye julkaisi ensimmäisen studioalbuminsa Shake Your Money Maker v. 1990. Singlejen "Hard to Handle", "She Talks to Angels", "Jealous Again", "Twice as Hard" ja "Seeing Things" vetämänä debyytti myi yli 5 miljoonaa kopiota ja palkittiin viisinkertaisella platinalla v. 1995. Singlet "Hard to Handle" ja "She Talks to Angels" nousivat listalla top 30:n ja genrerajoja rikkoneet kappaleet nostivat Crowesin tähteyteen.
Alkuperäisen kitaristin Jeff Ceasen korvaamisen Marc Fordilla Crowes julkaisi toisen albuminsa The Southern Harmony and Musical Companion v.1992. Singlejen "Remedy", "Thorn in My Pride", "Sting Me", "Sometimes Salvation" ja "Hotel Illness" ansiosta albumi palkittiin tuplaplatinalla v. 1995 albumin myytyä yli 2 miljoonaa kopiota. Tällä albumilla soitti myös ensimmäistä kertaa kosketinsoittaja Eddie Harsch. Hän liittyi yhtyeen vakijäseneksi "High As the Moon" -kiertueen jälkeen.
Vuonna 1994 nyt kuusihenkinen yhtye julkaisi Amorican tuhottuaan julkaisemattoman albumin Tall edellisenä vuonna. Vaikka Amoricalla ei ollut yhtään hittiä, se saavutti silti kultaa myydessään 500 000 kopiota. Huomiota herätti myös albumin kansi, jonka kuvassa näkyi alapään karvoitusta.
Three Snakes & One Charm julkaistiin v. 1996, ja vaikka uusi albumi oli äänitetty vuoden 1997 alussa, kiertueen jälkeen Marc Ford eroitettiin ja Johnny Colt lähti, joten uusi albumi hyllytettiin. Myöhemmin BC on soittanut useita albumilta otettuja julkaisemattomia kappaleita livenä. Basisti Sven Pipien liittyi v. 1998 ja kuluvana vuonna julkaistiin albumi By Your Side. Albumilla yritettiin "paluuta juurille" alkuaikojen soundeihin. Kitaristi Audley Freed liittyi yhtyeeseen vähän tämän jälkeen.
Vuonna 2000 The Black Crowes teki kiertueen Led Zeppelinin kitaristin Jimmy Pagen kanssa ja he äänittivät yhdessä livealbumin. Samana vuonna laulaja Chris Robinson meni naimisiin näyttelijätär Kate Hudsonin kanssa.
2001 yhtye julkaisi kuudennen studioalbuminsa Lionsin, joka sisälsi singlet "Lickin'" ja "Soul Singing". Myös livealbumi äänitettiin kahdesta loppuunmyydystä esiintymisestä Bostonissa v. 2002 samoihin aikoihin kun Crowes ilmoitti pitävänsä epämääräisen mittaisen tauon. Jotkut yhtyeen jäsenet tekivät reunion-esiintymisen soittaakseen kappaleen Sometimes Salvation vuoden 2004 Jammy Awardseissa. Tämän aikakauden aikana Chris Robinson julkaisi kaksi albumia nimellä Chris Robinson & the New Earth Mud: samannimisen albumin 2002 ja This Magnificent Distancen v. 2004. Tällä aikaa veljensä Rich Robinson perusti lyhytaikaisen yhtyeen Hookah Brownin ennen soololevynsä Paper, 2004, äänittämistä.
Vuoden 2005 alussa Robinsonin veljekset ja Eddie Harsch aloittivat uudelleen tuoden Marc Fordin ja Sven Pipienin takaisin yhtyeeseen ja uuden jäsenen Bill Dobrow'n rumpuihin. Yhtye esiintyi neljä kertaa salanimellä Mr. Crowes Garden (yhtyeen alkuaikojen nimi). Huhut reunionista saivat vahvistuksen, kun yhtye nousi Staircasen lavalle. Pian tämän jälkeen tauko loppui virallisesti, kun yhtye esitti seitsemän show'ta New Yorkissa. Näiden myytyä pikaisesti loppuun, yhtye varasi esiintymisiä ympäri Yhdysvaltoja, mukaan lukien monia peräkkäisiä iltoja samassa paikassa, jotka myös myytiin loppuun. Vain muutaman esiintymisen jälkeen Dobrow eroitettiin yhtyeestä, koska hän ei vastannut yhtyeen odotuksia ammattitaidosta. The Black Crowesiin liittyikin nopeasti tämän jälkeen alkuperäinen rumpali Steve Gorman. Kesällä 2005 Crowes teki kiertueen Tom Petty and the Heartbreakersin kanssa.
Syksyllä 2006 kiertueen lopulla kitaristi Marc Ford jätti yhtyeen, vain noin viikko sen jälkeen, kun Crowesin ja pitkäaikaisen kosketinsoittajan Ed Hawryschin välit katkesivat.
[muokkaa] Albumit
- 1990 Shake Your Money Maker - 5x platinaa
- 1992 The Southern Harmony and Musical Companion - 2x platinaa
- 1994 Amorica - kultaa
- 1996 Three Snakes & One Charm
- 1998 Sho' Nuff Box Set|Sho' Nuff kokoelma bonusraidoilla
- 1999 By Your Side
- 2000 Greatest Hits 1990-1999: A Tribute to a Work in Progress
- 2000 Live at the Greek (mukana Jimmy Page) - kultaa
- 2001 Lions
- 2002 Live
- 2006 Freak 'n' Roll Into The Fog
- 2006 The Lost Crowes
[muokkaa] Singlet
- 1992 Remedy
- 1992 Sting Me
- 1995 Wiser Time
- 1996 Blackberry
- 1998 By Your Side
- 1998 Only a Fool
- 2001 Lickin'
- 2001 Soul Singing
[muokkaa] Jäsenet vuodesta 1986
[muokkaa] Nykyiset jäsenet
- Chris Robinson - laulu, huuliharppu, kitara (1989-)
- Rich Robinson - kitara, taustalaulu (1989-)
- Steve Gorman - rummut (1989-2002; 2005-)
- Sven Pipien - basso (1998-2000; 2005-)
- Rob Clores - koskettimet (2006-)
- Paul Stacey - kitara (2006-)
[muokkaa] Entiset jäsenet
- Jeff Cease - kitara (1989-1991)
- Johnny Colt - basso (1989-1997)
- Marc Ford - kitara (1992-1997; 2005-2006)
- Eddie Harsch - koskettimet (1992-2006)
- Audley Freed - kitara (1998-2002)
- Greg Rzab - basso (2000)
- Andy Hess - basso (2000-2002)
- Bill Dobrow - rummut (2005)
