Sweet
Wikipedia
The Sweet on yksi 1970-luvun menestyneimmistä rock-yhtyeistä. Bändi myi 1970-luvulla yli 50 miljoonaa levyä ja sai 17 top-50 hittiä kotimaassaan Englannissa, joista moni nousi top-10:neen. Myös Yhdysvalloissa Sweet pääsi muutaman kerran top-10:een. Suurinta suosiota yhtye nautti Manner-Euroopassa.
Yhtye aloitti vuonna 1967 Sweetshop-nimisenä tyylinään purkkapop. Alkuperäiskokoonpanoon kuuluivat Brian Connolly (laulu), Mick Tucker (rummut), Steve Priest (basso, laulu) sekä Frank Torpey (kitara). Seuraavana vuonna bändi lyhensi nimensä Sweetiksi ja teki pari singleä ilman menestystä. Torpeyn lähdettyä yhtyeestä 1969 tilalle otettiin Mick Stewart. Singlejä tehtiin lisää mutta menestystä ei kuulunut ja Mick Stewart erosi vuonna 1970. Hommaa kuitenkin jatkettiin ja jäljelle jäänyt kolmikko otti yhteyttä tuottaja Phil Wainmaniin ja tämä tutustutti pojat lauluntekijäkaksikkoon Nicky Chinn & Mike Chapman, jotka rupesivat tekemään kappaleita Sweetille. Kitaristiksi löydettiin varsin pätevä Andy Scott josta oli tuleva Sweetin musiikillinen johtohahmo ennen pitkään. Levytyssopimus saatiin RCA-yhtiöltä.
Chinn/Chapmanin ensimmäinen kappale Sweetille oli "Funny Funny" (1971), tarttuva purkkakappale, joka nousi heti top-20:een. Jatkoa seurasi: "Co-Co" (1971), "Alexander Graham Bell" (1971), "Poppa Joe" (1972) ja "Little Willy" (1972) nousivat kaikki vähintään top 40:een. Tuotannossa pelattiin varman päälle, ja Wainman käyttikin studiomuusikoita viidellä ensimmäisellä Sweet-singlen A-puolella Brian Connollyn hoidellessa vokaalit. Kompromissiksi yhtye sai oman sävellyksen singlejen B-puolille. Ensimmäinen lp Funny How Sweet Co Co Can Be julkaistiin loppuvuodesta 1971. Singlemenestyksestä huolimatta (tai ehkä juuri siksi), Sweetin albumit eivät koskaan olleet kovia listamenestyksiä.
Yhtye ei kuitenkaan ollut halukas jatkamaan kevyttä purkkapop-linjaa. Etenkin Andy Scott, joka oli heavyrock-kitaristi, ei sulattanut linjaa. Pojat myös halusivat vaikuttaa enemmän kappaleisiin. Chinn/Chapman jatkoivat kuitenkin kappaleiden säveltämistä, mutta laulut alkoivat olla enemmän "raskaampia" kuten single "Wig Wam Bam" (1972) osoittaa. Pojat myös soittivat tästä lähtien itse kappaleissa, studiomuusikoita ei enää tarvittu. Lavalla pukeuduttiin ajan mukaisesti kiilteleviin glam-vaatteisiin.
Vuosi 1973 oli Sweetille hyvä vuosi. "Blockbuster" (UK #1), "Hellraiser" ja "Ballroom Blitz" olivat suuria hittejä ja glamrock oli kuumimmillaan. "Teenage Rampage" seurasi 1974 vuoden alussa, ja albumi Sweet Fanny Adams julkaistiin saman vuoden keväällä. Musiikki alkoi kallistua yhä enemmän heavyrockiin päin kuten kappaleet "Set Me Free" ja "Sweet F.A." osoittavat. Loppuvuodesta julkaistiin vielä toinen albumi Desolation Boulevard, jolla tuottajana toiminut Mike Chapman on tehnyt hyvää työtä soundien suhteen. Yhtye kuitenkin halusi ottaa lopullisesti ohjat omaan käsiinsä ja niinpä yhteistyö Chinnin ja Chapmanin kanssa lopetettiin samana vuonna. Chinn ja Chapman tehtailivat hittejä myös muille artisteille ja heidän lauluntekotiimistään tulikin eräs 1970-luvun suurimmista liikeideoista musiikkibisneksessä Abban ohella.
1975 Sweet sai ensimmäisen täysin itse kirjoittaman listahitin kappaleella "Fox On The Run". Toinen hitti samalta vuodelta, "Action", nousi myös listojen kärkeen. Samana vuonna julkaistiin vielä live/studiokokoelma Strung Up. Loppuvuodesta yhtye lähti Saksaan levyttämään ensimmäistä täysin itse säveltämää ja tuottamaa albumia.
Kyseinen Give Us A Wink-albumi julkaistiin alkuvuodesta 1976 ja sen myötä bändi lähti ensimmäiselle suurelle maailmankiertueelle. Albumia voidaan pitää bändin "heveimpänä" raskaiden riffien ja karun äänimaailman huomioon ottaen. Siltä julkaistiin single "Lies In Your Eyes" joka ylsi top-40:neen. Levytyksiä jatkettiin loppuvuodesta ja vuoden 1977 alussa julkaistu Off The Record onkin monien mielestä bändin paras, vaikka jäi pahasti pimentoon julkaisuvuonnaan punkrockin hallitessa listoja. Levyn osalta ei myöskään tehty kiertueita. Listoille levyllä ei ollut enää kotimaassaan Englannissa asiaa.
Off The Recordin jälkeen Sweet vaihtoi levy-yhtiötä ja tulevaa, "aikuisempaa" rockia sisältävää, Level Headed-albumia alettiin tekemään Polydor-yhtiölle. Levyltä julkaistu single "Love Is Like Oxygen" nousi mm. Englannissa ja Usassa top-10:een vuoden 1978 alussa ja comeback oli valmis. Yhtye kiersi ahkerasti, mutta laulaja Brian Connollyn kanssa ilmeni ongelmia. Miehen terveydentila alkoi olla horjuva ja runsas alkoholinkäyttö ei parantanut asiaa. Niinpä vuoden 1979 alussa Connolly lähti/erotettiin Sweetistä.
Sweet jatkoi kolmimiehisenä ja teki vielä kolme albumia, mutta suurmenestykseen ei ollut enää asiaa. Vuonna 1982 yhtye hajosi ja jäsenet lähtivät omien projektiensa pariin. Kolme vuotta myöhemmin Andy Scott ja Mick Tucker päättivät kuitenkin pistää Sweetin uudelleen kokoon ja Andy Scott onkin jatkanut yhtyettä aina tähän päivään asti Andy Scott's Sweet -nimellä. Brian Connolly aloitti yhtyeestä lähdön jälkeen soolouran ja myös hän elvytti Sweet-nimen uudelleen perustamalla Brian Connolly's Sweet -kokoonpanon, jolla keikkaili aina kuolemaansa, vuoteen 1997 asti. Steve Priest muutti Amerikkaan ja on tehnyt jonkin verran soittotöitä eri projekteissa. Rumpali Mick Tucker sairastui 1990-luvun puolivälissä leukemiaan ja kuoli pitkän kamppailun jälkeen vuonna 2002.
The Sweetin musiikki elää edelleen ja vuonna 2005 yhtyeen viisi ensimmäistä albumia julkaistiin remasteroituna runsain bonus-kappalein varustettuna. Yhtyeen urasta on julkaistu myös suomenkielinen historiikki The Sweet - Purkkaa, jyrää, glamouria & hysteriaa ([POP-lehti http://www.pop-lehti.fi] 2003).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Diskografia
Viralliset (UK) albumit:
- Gimme Dat Ding (vain toinen puoli levystä Sweetiä) 1971
- Funny How Sweet Co Co Can Be 1971
- Sweet Fanny Adams 1974
- Desolation Boulevard 1974
- Strung Up 1975
- Give Us a Wink 1976
- Off the Record 1977
- Level Headed 1978
- Cut Above the Rest 1979
- Water's Edge 1980
- Identity Crisis 1982
USA:ssa julkaistut Sweet-albumit:
- The Sweet featuring "Little Willy" & "Blockbuster" Bell 1973 (sisältää singlejä sekä B-puolia)
- Desolation Boulevard Capitol 1975 (sekoitus UK-versiosta ja Sweet Fanny Adamsista + singleistä)
- Give Us a Wink Capitol 1976 (lisänä "Lady Starlight"-kappale)
- Off the Record Capitol 1977 (miksaus hieman erilainen)
- Level Headed Capitol 1978 (erilainen kansi)
- Cut Above the Rest Capitol 1979 (erilainen kansi)
- Sweet VI Capitol 1980 (Water's Edge eri nimellä ja kappalejärjestyksellä)
Andy Scott's Sweetin albumeja:
- A 1992
- Alive And Giggin'! (1991) 1995
- The Answer 1995
- Glitz, Blitz And Hitz 1996
- Sweetlife 2002
Kokoelmia:
RCA-yhtiön julkaisemia kokoelmia:
- The Sweet's Biggest Hits [1971-1972} 1972
- Poppa Joe (1971-1972) Italia 1972
- Lo Mejor De The Sweet (1971-1973) Espanja 1973
- Sweet Singles Album (1972-1974) Australia 1975
- The Golden Greats (1973-1977) 1977
- The Sweet (1971-1972) 1978
- Take Off - Ten Years On Top (1971-1972) Saksa 1978
- Golden Hits (1971-1972) Hollanti 1982
- Lo Mejor De The Sweet (1971-1972) Espanja 1984 (eri kuin aiempi)
- Sweet Originals (1971-1998) 1998
- The Very Best Of Sweet (1971-1978) 2005
Harvinaisuuksia sisältäviä kokoelmia:
- First Recordings 1968-1971 1991
- The Private Collection (1973-1978) 1995
- Platinum Rare (1971-1981) 1995
- Stairway To The Stars - Live & Rare (1973-1977) 2002
- Millenium Collection (1968-1978) 2006
Tunnetuimpia livelevyjä:
- Live At The Marquee (1986) 1989
- Live In Denmark 1976 1998
- Live At The Rainbow 1973 1999
Singlehitit:
- "Funny Funny" UK #13
- "Co-Co" UK #2 USA #99
- "Alexander Graham Bell" UK #33
- "Poppa Joe" UK #11
- "Little Willy" UK #4 USA #3
- "Wig Wam Bam" UK #4
- "Blockbuster" UK #1 USA #73
- "Hell Raiser" UK #2
- "Ballroom Blitz" UK #2 USA #5
- "Teenage Rampage" UK #2
- "The Six-Teens" UK #9
- "Turn It Down" UK #41
- "Fox on the Run" UK #2 USA #5
- "Action" UK #15 USA #15
- "Lies in Your Eyes" UK #35
- "Funk It Up" USA #88
- "Love Is Like Oxygen" UK #9 USA #8
[muokkaa] Jäsenet
- Brian Connolly: laulu (5.10.1945–9.2.1997)
- Andrew David (Andy) Scott: kitara (30.6.1949)
- Stephen Norman (Steve) Priest: basso, laulu (23.2.1948)
- Michael Thomas (Mick) Tucker: rummut (17.7.1947–14.2.2002)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Virallinen sivusto (englanniksi)
- Tanskalainen fanisivu (englanniksi)
- Ruotsalainen fanisivu (englanniksi)
- Diskografia, fanisivu (englanniksi)
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Keijo Väistö & Jukka Perttunen: The Sweet - Purkkaa, jytää, glamouria ja hysteriaa. Pop-Kirja, 2003.
