Robert Fripp
Wikipedia
Robert Fripp (s. 16. toukokuuta 1946 Dorsetissa, Englannissa) on kitaristi ja säveltäjä, joka on parhaiten tunnettu kenties King Crimson -yhtyeen perustajana. Hänen työnsä, yli kolmenkymmenen vuoden aikana, kattaa useita eri musiikkityylejä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhaisura
Frippin aikaisimmat ammattimaiset työt alkoivat vuonna 1967, kun hän haki yhtyeeseen, jonka muodostivat basisti Peter Giles ja rumpali Micheal Giles. Vaikka live-yhtyeenä Giles, Giles and Fripp oli huonosti menestynyt, onnistui se silti julkasemaan kaksi singleä, sekä yhden levyn The Cheerful Insanity of Giles, Giles and Fripp.
[muokkaa] Varhainen King Crimson
Yhtyeen hajoamisen seuraamana, Fripp sekä rumpali Michael Giles, suunnittelivat King Crimsonin perustamista vuonna 1968 yhdessä Greg Laken, Peter Sinfiledin ja Ian McDonaldin kanssa. Heidän ensimmäinen levynsä, In the Court of Crimson King, julkaistiin loppuvuodesta 1969. Se sai vaihtelevia arvosteluita. King Crimson hajosi pian tämän jälkeen ja uudelleenmuodostettiin useita kertoja vuosien aikana. Robert Fripp on säilynyt King Crimsonin ainoana vakituisena ja alkuperäisenä jäsenenä.
[muokkaa] Sivuprojektit
King Crimsonin vähemmän aktiivisina aikakausina, Fripp harjoitti useita sivuprojekteja. Yhteistyössä Brian Enon kanssa, hän äänitti levyt No Pussyfooting vuonna 1972 ja Evening Star vuonna 1974. Nämä kaksi levyä sisälsivät useita kokeiluja eri musiikkitekniikoista, kuten nauhakaiku jolla tuli olemaan keskeinen rooli Frippin myöhemmissä töissä. Laitteisto oli niin karakteristinen Frippille, että äänet joita se tuotti ruvettiin kutsumaan "Frippertronicsiksi".
Fripp vietti osan 1970-luvun lopusta poissa musiikkiteollisuudesta. Tänä aikana hän vaali kiinnostustaan Gurdjieffin opetuksiin, opintoja jotka tulisivat myöhemmin vaikuttamaan hänen työhönsä Guitar Craftilla. Hän palasi musiikityön pariin studiokitaristiksi Peter Gabrielin samannimisellä levyllä, vuonna 1976, joka julkaistiin seuraavana vuonna. Fripp kiersi Gabrielin kanssa tukeakseen levyä, mutta pysyi sivussa ja esiteltiin yleisölle "Dusty Rhodesina".
Vuonna 1977, kolme vuotta King Crimsonin kolmannen inkarnaation jälkeen, Fripp sai puhelinsoiton Enolta, joka työskenteli David Bowien levyllä Heroes. Fripp suostui soittamaan kitaraa levyllä, liike joka aloitti sarjan yhteistöitä eri muusikoiden välillä. Kohta Fripp lahjoitti musikaaliset ja tuotannolliset taitonsa Peter Gabrielin toiselle levylle ja teki yhteistyötä Daryl Hallin kanssa Sacred Songs -levyllä. Tänä aikana Fripp alkoi tehdä soolomateriaalia, jossa oli paljon muiden muusikoiden kanssa yhteistyössä tehtyä materiaalia, kuten Eno, Gabriel ja Hall, mutta myös Peter Hammill, Jerry Marotta, Phil Collins, Tony Levin ja Terre Roche. Tämä materiaali muodosti lopulta hänen ensimmäisen soololevynsä, Exposure, julkaistu vuonna 1979, jota seurasi Frippertronics kiertue samana vuonna. New Yorkissa ollessan, Fripp osallistui levyihin ja live-esiintymisiin Blondien ja Talking Headsin kanssa ja tuotti The Rochesin ensimmäisen levyn.
Frippin yhteistyö Buster Jonesin, Paul Duskin ja David Byrnen kanssa tuotti God Save the Queen/Under Heavy Manners levyn seuraavana vuonna. Samanaikaisesti hän kasasi, mitä hän kutsui "second-division touring new wave instrumental dance bandiksi" eli "toisen divisioonan kiertue uuden aallon instrumenttitanssiyhtyeeksi", jonka nimeksi tuli League of Gentlemen, jossa oli Sara Lee, Barry Andrews ja Johnny Toobad vuoden 1980 aikana.
[muokkaa] Taas King Crimson
1981 koki King Crimson neljännen uudelleensyntymisensä, Adrian Belewin, Bill Brufordin ja Tony Levinin tukemana. Joukko keskittyi nimen "Discipline" alle, mutta Fripp huomasi että yhtyeen jäsenet pitivät King Crimsonia parempana vaihtoehtona. Frippille, King Crimson oli aina ollut tapa tehdä asioita, eikä tietty joukko muusikoita. Lisäksi joukko tunsi että heidän musiikkinsa osasi hyödyntää tuota metodiikkaa. Kolmen levyn julkaisun jälkeen tämä uusi King Crimson hajosi vuonna 1984 ja The League of Gentlemen hajosi pian tämän jälkeen.
Tänä ajanjaksona Fripp teki kaksi levyä vanhan ystävänsä The Policen Andy Summersin kanssa. Fripp ja Summers soittivat I Advance Masked levyllä kaikki instrumentit. Bewitched oli enemmän Summerssin projekti, joka tuotti kyseisen levyn ja teki sillä yhteistyötä muidenkin muusikoiden kuin Frippin kanssa.
[muokkaa] Guitar Craft
Fripille tarjottiin opetuspaikkaa American Society for Continuous Eductionista (ACSE) Claymont Courtista, Länsi Virginiasta 1984. Hän oli ollut tekemisissä ASCE:n kanssa vuodesta 1978, loppujen lopuksi sen hallituksessa, ja oli pitkään harkinnut kitaransoiton opettamista. Hänen kurssinsa, Guitar Craft, oli alkanut 1985, yksi tuotoksista oli performanssiyhtye "The League of Crafty Guitarists," joka on julkaissut useita levyjä. 1986 hän julkaisi ensimmäisen kahdesta vaimonsa, Toyah Willcox, ja hänen yhteistyöstään. California Guitar Trio muodostuu The League of Crafty Guitaristsin jäsenistä.
[muokkaa] Soundscapes
Fripp palasi äänittämään soolona vuonna 1994, käyttäen päivitettyä versiota Frippertronicsista tekniikasta jossa hän käytti nyt nauhojen sijasta digitaalista tekniikkaa. Fripp julkaisi useita levyjä jotka olivat nimiltään "Soundscapes," sisältäen 1999, Radiophonics, A Blessing of Tears, That Which Passes, November Suite ja The Gates of Paradise. (Pie Jesu koostui materiaalista A Blessing of Tearsistäja The Gates of Paradisesta. Soundscapes levyillä, kappaleiden rakenne ei ole niin selvästi esillä, kuin se on Let The Power Fallissa, ehkä johtuen suuremmasta määrästä tarjolla olleesta teknologiasta.
Fripin yhteistyöt David Sylvianin kanssa sisältävät joitain elinvoimaisimmista kitaransoitannoista. Työskentely Sylvian, Fripin ja tulevan King Crimsonin Chapman Stickin soittajan Trey Gunnin kanssa luovat rauhallisemman ja vaihtelevamman äänen.
[muokkaa] King Crimson redux
Myöhään 1994, Fripp uudelleenmuodosti King Crimsonin vuoden 1981 kokoonpanon, lisäten Trey Gunnin ja rumpalin Pat Mastelotton uuteen kokoonpanoon, joka tunnetaan "tupla triona". Tämä kokoonpano julkaisi levyn Thrak vuonna 1995.
Vuonna 2000 julkaistiin studiolevy, The ConstruKction of Light, jälleen uudella King Crimsonin kokoonpanolla (Fripp, Adrian Belew, Trey Gunn, Pat Mastelotto), sekä myöhemmin julkaisten The Power to Believe levyn vuonna 2003. Sen jälkeen kokoonpano on taas vaihtunut Tony Levinin palaten korvaamaan Trey Gunn.
[muokkaa] Diskografia
- 1968 The Cheerful Insanity of Giles, Giles, and Fripp
- 1973 No Pussyfooting (with Brian Eno)
- 1975 Evening Star (with Brian Eno)
- 1979 Exposure
- 1981 God Save the Queen/Under Heavy Manners
- 1981 The League of Gentlemen (with the League of Gentlemen)
- 1981 Let the Power Fall: An Album of Frippertronics
- 1982 I Advance Masked (with Andy Summers)
- 1984 Bewitched (with Andy Summers)
- 1985 Network
- 1985 God Save the King (with the League of Gentlemen)
- 1986 The League of Crafty Guitarists Live
- 1986 The Lady or the Tiger (with Toyah Willcox)
- 1993 The First Day (with David Sylvian)
- 1993 Kings
- 1994 The Bridge Between (with the California Guitar Trio)
- 1994 1999 Soundscapes: Live in Argentina
- 1994 Damage (with David Sylvian)
- 1995 Intergalactic Boogie Express: Live in Europe...
- 1995 A Blessing of Tears: 1995 Soundscapes, Vol. 2 (live)
- 1995 Radiophonics: 1995 Soundscapes, Vol. 1 (live)
- 1996 That Which Passes: 1995 Soundscapes, Vol. 3 (live)
- 1996 Thrang Thrang Gozinbulx (with the League of Gentlemen)
- 1997 November Suite: 1996 Soundscapes - Live at Green Park Station
- 1997 Pie Jesu
- 1998 The Gates of Paradise
- 1998 Lightness: Music for the Marble Palace
- 1999 The Repercussions of Angelic Behavior (with Bill Rieflin and Trey Gunn)
- 2002 Pawn Shop Prize (with Uncle Porky Can't Get No Taller)
- 2004 The Equatorial Stars (with Brian Eno)
[muokkaa] Kirjoja
Eric Tamm, Robert Fripp: From King Crimson to Guitar Craft, Faber and Faber, 1990.
